torstai 2. maaliskuuta 2017

Tänään taivaankannen päälle nousi revontulet, kohti Otavaa loimotti vihreät tulet. Vähän sitä ennen kävelin auringonlaskua ihailemaan kuusi kilometriä Särkitunturin laelle. Koira juoksi edelle ja perhe perässä. Ei maltettu jäädä kodalle tai laavulle kuin evästauolle. Oli jätetty lumikengät, joten kahlattiin loppumatka tunturissa tykkylumikäkkyräpuiden seassa. Hiljainen kiitos tästä kaikesta. Kuinka kaunis on kansallismaisema: näkyi Ylläs, Pallas, Levi, Keimiö ja Olos samalta paikalta. Tällaisia maisemia ja tunnelmia tarvitaan.


Ei kommentteja: