lauantai 24. elokuuta 2013

Icehearts eli joukkuelajit ennaltaehkäisevän lastensuojelun välineenä

Vihreillä kuntapäivillä Lahden Sibeliustalossa oli luento Icehearts-toiminnasta. Joukkue, oli se jääkiekkoa, sählyä tai jalkapalloa, kasvattaa, tukee ja auttaa syrjäytymisvaarassa olevia perheitä ja lapsia.
Jos 6-vuotias on syrjäytymisvaarassa, erityistä tukea tarvitseva tai maahanmuuttaja, jolla alkaa kasautua moniongelmaisuutta, pääsee mukaan 12-vuotiseen ohjelmaan, jossa pelataan joukkuelajeja, usean vuoden jälkeen löytää sitoutumisen, ja joukkuehengen ja luottamuksen aikuiseen. Siinä vamhemman tai vanhempien pitää sitoutua lapsen kuntoutukseen, koulun ja sosiaalityön ja joukkueen aikuiset tekevät työtä lapsen kasvun tukemiseksi ja toiminta alkaa leikeillä ja iltapäivätoimintana sekä koulun sisältä.

Tärkeintä on antaa lapselle viesti, että sinut hyväksytään. vaikka lapsi oikuttelisi, niin häntä ei jätetä,vaan annetaan tukea. Aikuinen pysyy samana 12-vuotta, eikä lapsi ole enää heittopussina. Myös vanhemmalle, usein yksinhuoltajalle, on tärkeää, että lapsi saa harrastuksen, esimerkiksi huippusuositun jääkiekon, kohtuullisin kustannuksin ja oppii sen kautta luottamaan toisiin. Ainoastaan leirimaksut ja välipalat iltapäivisin tulee lapsen vanhemmille kustannettaviksi, mikä maahamnmuuttajaperheille on usein tärkeää. Iceheartista tulee yksi suuri perhe, ja tulokset ovat kannustavia.

Rayn rahoitus valtakunnalliselle Ice-hearts järjestölle, ja vapaaehtoisten lahjoitukset esim jääkiekkovarusteiden hankintaan on osoitus siitä, että toiminta on tärkeää ennaltaehkäisevää toimintaa. Suuret kaupungit ovat ottaneet iceheartsin omakseen ja ensimmäiset tyttöporukat ovat lähteneet pkseudulla. Myös Lahdessa toimii ensimmäisen kerran.

Jäin pohtimaan, voisiko kokemuksia pienemmässä mittakaavassa hyödyntää Hollolan mittakaavassa. Aika usein pojilla on se, että jos ei motoriset ja sosiaaliset taidot anna mahdollisuuksia osallistua urheiluun, varsinkaan joukkueurheiluun, he myös jäävät osasta kaveriporukoista. Siksi koulujen iltapäivätoiminta, kerhot ja liikkuva koulu -hankkeet ovat tärkeitä. Urheiluseurat taas harvoin pystyvät tarjoamaan motoristen ja sosiaalisten taitojen harjoittelua, ja syrjäytymisriski siinä, että lapselle viestitään aikuisten taholta ja harrastusten vetäjiltä se, että sinä et kelpaa joukkoon ja sama malli jatkuu vapaa-ajalla.

Ei kommentteja: