Vanhusten oikeudet

Vanhuksia tulee kuulla. Jos mennään osin vanhanaikaiseen ajatteluun vain lakisääteisten palvelujen kautta, päädytään joskus vanhusten tahdon vastaisiin, kalliisiin palvelumuotoihin. Siksi tavoitteena on kotiasumisen tukeminen. Suurin osa vanhuksista haluaa asua kotona tai kodinomaisissa tiloissa. Vanhukselle tulisi tehdä palvelukartoitus ja kunnan tulisi vastata laadukkaasta hoidosta. Esimerkiksi toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen pitäisi kirjata toimintasuunnitelmaan, mikä lisää hyvinvointia.

 Samoin avio-ja aviopuolisoita ei saisi erottaa toisistaan, mutta subjektiivista oikeutta ei voida edes  toteuttaa. Hoitojärjestelyjen pysyvyys olisi ensisijainen, eli vanhusta ei saisi heitellä edes kilpailuttamisien seurauksena eri paikkoihin.

Eniten keskustelua on herättänyt pitkäaikaishoidettavat joko laitoksessa tai ne, joilla on monia tukimuotoja kotiin, heidän vastuutyöntekijä. JOs yksi siivoaa, toinen tuo ateriat ja kolmas antaa lääkkeet, jonkun pitää kantaa kokonaisvastuu vanhuksen hyvinvoinnista. Samoin pitäisi päästä eroon siitä, että elämä ei ole yhtä yötä sängyssä märissä vaipoissa, vaan olisi oikeus henkilökohtaiseen hygieniaan ja mielekkääseen elämään. Henkilöstömitoitukset tulee olla kunnallansekä laitos-että kotihoidossa.

 Kuntia kannustetaan muuttamaan vanhainkodit palveluasunnoiksi, mikä vähentää laitospaikkoja. Siksi Hollolassakin on muutettu vanhainkoti palveluasunnoiksi, ja uudet asunnot tehdään palveluasumiseen soveltuviksi.

Vanhuksistakin voi tehdä ilmoituksen, että vanhuksesta pitää pitää huolta. Esimerkiksi kotiuttamisen yhteydessä sairaalasta tehdään kotiutussuunnitelma.

vanhuspalvelulakia ei voi tehdä ilman että otetaan huomioon omaishoito.. kuntien tulee suunnitella omaishoito, ja osoitettava riittävät voimavarat sen toteuttamiseksi. Onneksi Hollolassa on kehitetty omaishoitoa ja järjestetty omaishoidettaville ja omaishoitajille palveluita esim Huilissa ja Oivan piirissä.

Ikääntyvien palvelut tulisi olla saavutettavissa ja hyvinvointia edistäviä palveluja tulisi edistää kunnassa, kolmannen sektorin ja yritysten välillä. kunnissa tulisi olla vanhusneuvostot.

Ihan ongelmaton uusi laki ei ole.
Kunnille jää harkintavalta, millaisia laskuja asiakkaille jää. Samoin ne vanhukset, joiden lapset tai omaishoitaja osaa vaatia palveluja, pääsee paremmin hoitojen piiriin. Samoin joillekin75-vuotiaille, joille palvelukartoitus tehdään, eivät yleensä myönnä, että toimintakyky olisi alentunut, tai se saattaa heiketä nopeasti, jolloin putoaa turvaverkosta.

 Samoin osa palveluista on määrärahasidonnaisia, eli ihan kaikki ei-kiireelliset tapaukset ei palvelua saa, jos rahaa ei ole.