Fossiiliset polttoaineet kallistuu, ja maatalousyrittäjien tulot pienenee. Jo nyt yhden ruokakalorin tuottaminen vaatii 9 kaloria verran energiaa, josta yli 80 prosenttia on fossilisia. Työkoneet kuluttavat 22 prosenttia, lämmitys 28, heinän kuivaus 18 ja sähkö loput. Lisäksi lannoitteet kallistuu koko ajan. Miten korvata riippuvuus fossilista kalliista polttoaineista ja saada tuettua suomalaista ruokatuotantoa.
Vastaus on oma tai yhteinen energiantuotanto: biokaasu kelpaa työkoneisiin, paikallisiin öljykattiloihin, lämmitykseen. Samoin tuhkan rakeistaminen eli biojätteen hyödyntäminen lannoitteissa.
Isot energiayhtiöt ovat kaupungeissa osakeyhtiöitä. Niiden tavoitteena on tuottaa voittoa, joten ne eivät edistä paikallista energiantuotantoa kannattavuussyistä. Samoin lietteitä käytetään biokaasuksi, mutta sitä kuskataan pitkiä matkoja jäteverkostossa tai säiliöautolla kalliilla jätemaksulla, kun liete voitaisiin kaasuttaa biokaasuksi paikallisesti. Nämä pienvoimalat pitäisi ottaa huomioon maakuntakaavassa. Myös syöttötariffit pitäisi muuttaa tuulisähkön osalta, koska tuulienergiaa on vaikea varastoida.
Perinteiset tavat maaseudulla tuottaa energiaa lähtee bioenergiasta, ja myös valtio on tukenut ns risupakettia, millä ostettiin aikanaan ydinvoima hyväksyttyä. Osuuskunnat hakkeen tuotannossa työllistävät, mutta hake ei sellaisenaan sovi sähköksi ja polttoaineeksi. Samon biodieselin tuottamisen hyötysuhde ei ole ollut niin hyvä, kun pelloilla voisi tuottaa myös ruokaa. Nyt pitäisi keksiä uusia energialähteitä, että maaseutu säilyy elävänä.
Ruoantuotantoa voi tehdä myös lähellä kuluttajaa. Kaupunkiviljely ja osuuskunnat pienruoantuotantoon ja nuorten työllistäminen ruoantuotantoon on nykyään muoti-ilmiö. Kotieläinten hoitoa käytetään sekä terapiana että elämyksinä kaupunkien perheille maatilamatkailuna sekä työllistävänä niille, joiden voi olla vaikea työllistyä. Suomalaisen ruoan brandi superfoodina kannattaisi erikoistuotteiden valmistamisena, pitkä valoisa kesä tuottaa ravinteikasta ruokaa.
Silti ruoantuotannossa on pitkä matka, jotta siitä saataisiin luomua, lähituotantona tuotettuna ja myös uusiutuvalla energialla tuotettuna kohtuuhinnalla.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
lauantai 24. elokuuta 2013
Nuorisotakuu
Lähteekö nuorisotakuu vasta ysin keväällä? Eikö syrjäytymisen ehkäisy vois lähteä aiemmin, nyt vain korjataan sitä, joka olisi ollut korjattavissa jo 10 vuotta aiemmin.
Onko syrjäytymisvaarassa ainoastaan peruskoulunsa päättävät, joita suositaan yhteishaussa?
Miksi Lahden Salpauksen aloituspaikkoja on vähennetty, vaikka alueella on ikäluokat suurempia? Pitääkö nuoren muuttaa 16-vuotiaana muualle opiskelemaan kuin lähialueelle, esim Heinolaan?
Nuorisotakuu ja mielenterveyskuntoutuksen ulottaminen jo16-vuotiaille on merkittävä saavutus. Nuorison etsiminen ja paikan järjestäminen työharjoitteluun, oppisopimukseen, työpajaan tai kymppiluokalle vaatii paljon kunnan, valtion, 3-sektorin ja yritysten välillä. Aika usein Te-keskukset eivät osaa neuvoa nuorille kaikkia vaihtoehtoja, ja työnantajat ja kunnat eivät hyödynnä työttömien nuorten tukeen tarkoitettuja tukimuotoja. Chanssi-korttiin käytettyjä rahoja jää valtiolta käyttämättä, ja toisaalta kunnat ja yritykset eivät osaa palkata palkkatuella olevia työttömiä töihin.
Oppisopimuksen tarjoaminen nuorelle on usein edullisempi tapa kuin työpaja, mutta se ei ole tehty nykyisellä mallilla 16-vuotiaalle, jossa nuoren pitäisi osata itsenäisesti sekä opiskella ja huolehtia työharjoittelua. Samoin yrityksiä, jotka sitoutuvat nuoren kouluttamiseen, on lama-aikana vähemmän. Siksi esim Vantaalla on siirrytty malliin, jossa oppisopimuksen tarjoaa kunta tai kunnan järjestämä työpaikka ja kunta järjestää nuorille myös jatkotyöpaikan, mikä on toteutunut 95 -prosenttisesti.
Kaikkia nuoria ei saavuteta, vaikka takuu on. Esimerkiksi Vantaalla 900 nuoresta peruskoulun jälkeen ilman paikkaa jääneestä saatiin työpajoihin, harjoitteluun ja 10-luokille sekä peruutuspaikoille 600 pudonnutta, mutta varsinkin maahanmuuttajataustaiset "katosivat" tilastoista. Haaste onkin, että miten edes etsivä nuorisotyö löytää kaikki pudokkaat, myös kotikuntaansa vaihtaneet tai muuttaneet tai esim perheen nuorempia lapsia hoitamaan jääneet nuoret. Voiko nuoren pakottaa ottamaan ei-mielekkään opiskelupaikan? Pitäisikö oppivelvollisuusikärajaa nostaa 18-vuoteen? Viisasten kiveä ei taida löytyä, koska nuoren omat toiveet ja realistiset mahdollisuudet tulisi kuulla, ja ohjata 10-luokalle, jos haluttu opiskelupaikka ei löydy. Silti nuorisotakuu on mahdollisuus, ja nuorille tulee löytää paikkka.
Onko syrjäytymisvaarassa ainoastaan peruskoulunsa päättävät, joita suositaan yhteishaussa?
Miksi Lahden Salpauksen aloituspaikkoja on vähennetty, vaikka alueella on ikäluokat suurempia? Pitääkö nuoren muuttaa 16-vuotiaana muualle opiskelemaan kuin lähialueelle, esim Heinolaan?
Nuorisotakuu ja mielenterveyskuntoutuksen ulottaminen jo16-vuotiaille on merkittävä saavutus. Nuorison etsiminen ja paikan järjestäminen työharjoitteluun, oppisopimukseen, työpajaan tai kymppiluokalle vaatii paljon kunnan, valtion, 3-sektorin ja yritysten välillä. Aika usein Te-keskukset eivät osaa neuvoa nuorille kaikkia vaihtoehtoja, ja työnantajat ja kunnat eivät hyödynnä työttömien nuorten tukeen tarkoitettuja tukimuotoja. Chanssi-korttiin käytettyjä rahoja jää valtiolta käyttämättä, ja toisaalta kunnat ja yritykset eivät osaa palkata palkkatuella olevia työttömiä töihin.
Oppisopimuksen tarjoaminen nuorelle on usein edullisempi tapa kuin työpaja, mutta se ei ole tehty nykyisellä mallilla 16-vuotiaalle, jossa nuoren pitäisi osata itsenäisesti sekä opiskella ja huolehtia työharjoittelua. Samoin yrityksiä, jotka sitoutuvat nuoren kouluttamiseen, on lama-aikana vähemmän. Siksi esim Vantaalla on siirrytty malliin, jossa oppisopimuksen tarjoaa kunta tai kunnan järjestämä työpaikka ja kunta järjestää nuorille myös jatkotyöpaikan, mikä on toteutunut 95 -prosenttisesti.
Kaikkia nuoria ei saavuteta, vaikka takuu on. Esimerkiksi Vantaalla 900 nuoresta peruskoulun jälkeen ilman paikkaa jääneestä saatiin työpajoihin, harjoitteluun ja 10-luokille sekä peruutuspaikoille 600 pudonnutta, mutta varsinkin maahanmuuttajataustaiset "katosivat" tilastoista. Haaste onkin, että miten edes etsivä nuorisotyö löytää kaikki pudokkaat, myös kotikuntaansa vaihtaneet tai muuttaneet tai esim perheen nuorempia lapsia hoitamaan jääneet nuoret. Voiko nuoren pakottaa ottamaan ei-mielekkään opiskelupaikan? Pitäisikö oppivelvollisuusikärajaa nostaa 18-vuoteen? Viisasten kiveä ei taida löytyä, koska nuoren omat toiveet ja realistiset mahdollisuudet tulisi kuulla, ja ohjata 10-luokalle, jos haluttu opiskelupaikka ei löydy. Silti nuorisotakuu on mahdollisuus, ja nuorille tulee löytää paikkka.
Icehearts eli joukkuelajit ennaltaehkäisevän lastensuojelun välineenä
Vihreillä kuntapäivillä Lahden Sibeliustalossa oli luento Icehearts-toiminnasta. Joukkue, oli se jääkiekkoa, sählyä tai jalkapalloa, kasvattaa, tukee ja auttaa syrjäytymisvaarassa olevia perheitä ja lapsia.
Jos 6-vuotias on syrjäytymisvaarassa, erityistä tukea tarvitseva tai maahanmuuttaja, jolla alkaa kasautua moniongelmaisuutta, pääsee mukaan 12-vuotiseen ohjelmaan, jossa pelataan joukkuelajeja, usean vuoden jälkeen löytää sitoutumisen, ja joukkuehengen ja luottamuksen aikuiseen. Siinä vamhemman tai vanhempien pitää sitoutua lapsen kuntoutukseen, koulun ja sosiaalityön ja joukkueen aikuiset tekevät työtä lapsen kasvun tukemiseksi ja toiminta alkaa leikeillä ja iltapäivätoimintana sekä koulun sisältä.
Tärkeintä on antaa lapselle viesti, että sinut hyväksytään. vaikka lapsi oikuttelisi, niin häntä ei jätetä,vaan annetaan tukea. Aikuinen pysyy samana 12-vuotta, eikä lapsi ole enää heittopussina. Myös vanhemmalle, usein yksinhuoltajalle, on tärkeää, että lapsi saa harrastuksen, esimerkiksi huippusuositun jääkiekon, kohtuullisin kustannuksin ja oppii sen kautta luottamaan toisiin. Ainoastaan leirimaksut ja välipalat iltapäivisin tulee lapsen vanhemmille kustannettaviksi, mikä maahamnmuuttajaperheille on usein tärkeää. Iceheartista tulee yksi suuri perhe, ja tulokset ovat kannustavia.
Rayn rahoitus valtakunnalliselle Ice-hearts järjestölle, ja vapaaehtoisten lahjoitukset esim jääkiekkovarusteiden hankintaan on osoitus siitä, että toiminta on tärkeää ennaltaehkäisevää toimintaa. Suuret kaupungit ovat ottaneet iceheartsin omakseen ja ensimmäiset tyttöporukat ovat lähteneet pkseudulla. Myös Lahdessa toimii ensimmäisen kerran.
Jäin pohtimaan, voisiko kokemuksia pienemmässä mittakaavassa hyödyntää Hollolan mittakaavassa. Aika usein pojilla on se, että jos ei motoriset ja sosiaaliset taidot anna mahdollisuuksia osallistua urheiluun, varsinkaan joukkueurheiluun, he myös jäävät osasta kaveriporukoista. Siksi koulujen iltapäivätoiminta, kerhot ja liikkuva koulu -hankkeet ovat tärkeitä. Urheiluseurat taas harvoin pystyvät tarjoamaan motoristen ja sosiaalisten taitojen harjoittelua, ja syrjäytymisriski siinä, että lapselle viestitään aikuisten taholta ja harrastusten vetäjiltä se, että sinä et kelpaa joukkoon ja sama malli jatkuu vapaa-ajalla.
Jos 6-vuotias on syrjäytymisvaarassa, erityistä tukea tarvitseva tai maahanmuuttaja, jolla alkaa kasautua moniongelmaisuutta, pääsee mukaan 12-vuotiseen ohjelmaan, jossa pelataan joukkuelajeja, usean vuoden jälkeen löytää sitoutumisen, ja joukkuehengen ja luottamuksen aikuiseen. Siinä vamhemman tai vanhempien pitää sitoutua lapsen kuntoutukseen, koulun ja sosiaalityön ja joukkueen aikuiset tekevät työtä lapsen kasvun tukemiseksi ja toiminta alkaa leikeillä ja iltapäivätoimintana sekä koulun sisältä.
Tärkeintä on antaa lapselle viesti, että sinut hyväksytään. vaikka lapsi oikuttelisi, niin häntä ei jätetä,vaan annetaan tukea. Aikuinen pysyy samana 12-vuotta, eikä lapsi ole enää heittopussina. Myös vanhemmalle, usein yksinhuoltajalle, on tärkeää, että lapsi saa harrastuksen, esimerkiksi huippusuositun jääkiekon, kohtuullisin kustannuksin ja oppii sen kautta luottamaan toisiin. Ainoastaan leirimaksut ja välipalat iltapäivisin tulee lapsen vanhemmille kustannettaviksi, mikä maahamnmuuttajaperheille on usein tärkeää. Iceheartista tulee yksi suuri perhe, ja tulokset ovat kannustavia.
Rayn rahoitus valtakunnalliselle Ice-hearts järjestölle, ja vapaaehtoisten lahjoitukset esim jääkiekkovarusteiden hankintaan on osoitus siitä, että toiminta on tärkeää ennaltaehkäisevää toimintaa. Suuret kaupungit ovat ottaneet iceheartsin omakseen ja ensimmäiset tyttöporukat ovat lähteneet pkseudulla. Myös Lahdessa toimii ensimmäisen kerran.
Jäin pohtimaan, voisiko kokemuksia pienemmässä mittakaavassa hyödyntää Hollolan mittakaavassa. Aika usein pojilla on se, että jos ei motoriset ja sosiaaliset taidot anna mahdollisuuksia osallistua urheiluun, varsinkaan joukkueurheiluun, he myös jäävät osasta kaveriporukoista. Siksi koulujen iltapäivätoiminta, kerhot ja liikkuva koulu -hankkeet ovat tärkeitä. Urheiluseurat taas harvoin pystyvät tarjoamaan motoristen ja sosiaalisten taitojen harjoittelua, ja syrjäytymisriski siinä, että lapselle viestitään aikuisten taholta ja harrastusten vetäjiltä se, että sinä et kelpaa joukkoon ja sama malli jatkuu vapaa-ajalla.
Vanhusten oikeudet
Vanhuksia tulee kuulla. Jos mennään osin vanhanaikaiseen ajatteluun vain lakisääteisten palvelujen kautta, päädytään joskus vanhusten tahdon vastaisiin, kalliisiin palvelumuotoihin. Siksi tavoitteena on kotiasumisen tukeminen. Suurin osa vanhuksista haluaa asua kotona tai kodinomaisissa tiloissa. Vanhukselle tulisi tehdä palvelukartoitus ja kunnan tulisi vastata laadukkaasta hoidosta. Esimerkiksi toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen pitäisi kirjata toimintasuunnitelmaan, mikä lisää hyvinvointia.
Samoin avio-ja aviopuolisoita ei saisi erottaa toisistaan, mutta subjektiivista oikeutta ei voida edes toteuttaa. Hoitojärjestelyjen pysyvyys olisi ensisijainen, eli vanhusta ei saisi heitellä edes kilpailuttamisien seurauksena eri paikkoihin.
Eniten keskustelua on herättänyt pitkäaikaishoidettavat joko laitoksessa tai ne, joilla on monia tukimuotoja kotiin, heidän vastuutyöntekijä. JOs yksi siivoaa, toinen tuo ateriat ja kolmas antaa lääkkeet, jonkun pitää kantaa kokonaisvastuu vanhuksen hyvinvoinnista. Samoin pitäisi päästä eroon siitä, että elämä ei ole yhtä yötä sängyssä märissä vaipoissa, vaan olisi oikeus henkilökohtaiseen hygieniaan ja mielekkääseen elämään. Henkilöstömitoitukset tulee olla kunnallansekä laitos-että kotihoidossa.
Kuntia kannustetaan muuttamaan vanhainkodit palveluasunnoiksi, mikä vähentää laitospaikkoja. Siksi Hollolassakin on muutettu vanhainkoti palveluasunnoiksi, ja uudet asunnot tehdään palveluasumiseen soveltuviksi.
Vanhuksistakin voi tehdä ilmoituksen, että vanhuksesta pitää pitää huolta. Esimerkiksi kotiuttamisen yhteydessä sairaalasta tehdään kotiutussuunnitelma.
vanhuspalvelulakia ei voi tehdä ilman että otetaan huomioon omaishoito.. kuntien tulee suunnitella omaishoito, ja osoitettava riittävät voimavarat sen toteuttamiseksi. Onneksi Hollolassa on kehitetty omaishoitoa ja järjestetty omaishoidettaville ja omaishoitajille palveluita esim Huilissa ja Oivan piirissä.
Ikääntyvien palvelut tulisi olla saavutettavissa ja hyvinvointia edistäviä palveluja tulisi edistää kunnassa, kolmannen sektorin ja yritysten välillä. kunnissa tulisi olla vanhusneuvostot.
Ihan ongelmaton uusi laki ei ole.
Kunnille jää harkintavalta, millaisia laskuja asiakkaille jää. Samoin ne vanhukset, joiden lapset tai omaishoitaja osaa vaatia palveluja, pääsee paremmin hoitojen piiriin. Samoin joillekin75-vuotiaille, joille palvelukartoitus tehdään, eivät yleensä myönnä, että toimintakyky olisi alentunut, tai se saattaa heiketä nopeasti, jolloin putoaa turvaverkosta.
Samoin osa palveluista on määrärahasidonnaisia, eli ihan kaikki ei-kiireelliset tapaukset ei palvelua saa, jos rahaa ei ole.
Samoin avio-ja aviopuolisoita ei saisi erottaa toisistaan, mutta subjektiivista oikeutta ei voida edes toteuttaa. Hoitojärjestelyjen pysyvyys olisi ensisijainen, eli vanhusta ei saisi heitellä edes kilpailuttamisien seurauksena eri paikkoihin.
Eniten keskustelua on herättänyt pitkäaikaishoidettavat joko laitoksessa tai ne, joilla on monia tukimuotoja kotiin, heidän vastuutyöntekijä. JOs yksi siivoaa, toinen tuo ateriat ja kolmas antaa lääkkeet, jonkun pitää kantaa kokonaisvastuu vanhuksen hyvinvoinnista. Samoin pitäisi päästä eroon siitä, että elämä ei ole yhtä yötä sängyssä märissä vaipoissa, vaan olisi oikeus henkilökohtaiseen hygieniaan ja mielekkääseen elämään. Henkilöstömitoitukset tulee olla kunnallansekä laitos-että kotihoidossa.
Kuntia kannustetaan muuttamaan vanhainkodit palveluasunnoiksi, mikä vähentää laitospaikkoja. Siksi Hollolassakin on muutettu vanhainkoti palveluasunnoiksi, ja uudet asunnot tehdään palveluasumiseen soveltuviksi.
Vanhuksistakin voi tehdä ilmoituksen, että vanhuksesta pitää pitää huolta. Esimerkiksi kotiuttamisen yhteydessä sairaalasta tehdään kotiutussuunnitelma.
vanhuspalvelulakia ei voi tehdä ilman että otetaan huomioon omaishoito.. kuntien tulee suunnitella omaishoito, ja osoitettava riittävät voimavarat sen toteuttamiseksi. Onneksi Hollolassa on kehitetty omaishoitoa ja järjestetty omaishoidettaville ja omaishoitajille palveluita esim Huilissa ja Oivan piirissä.
Ikääntyvien palvelut tulisi olla saavutettavissa ja hyvinvointia edistäviä palveluja tulisi edistää kunnassa, kolmannen sektorin ja yritysten välillä. kunnissa tulisi olla vanhusneuvostot.
Ihan ongelmaton uusi laki ei ole.
Kunnille jää harkintavalta, millaisia laskuja asiakkaille jää. Samoin ne vanhukset, joiden lapset tai omaishoitaja osaa vaatia palveluja, pääsee paremmin hoitojen piiriin. Samoin joillekin75-vuotiaille, joille palvelukartoitus tehdään, eivät yleensä myönnä, että toimintakyky olisi alentunut, tai se saattaa heiketä nopeasti, jolloin putoaa turvaverkosta.
Samoin osa palveluista on määrärahasidonnaisia, eli ihan kaikki ei-kiireelliset tapaukset ei palvelua saa, jos rahaa ei ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
