Haaviston mukaan perinteinen jatkuva tavarakysyntään perustuva jatkuva kasvu ei jatku Suomessa.Venäjä, Kiina, Intia ja muut kasvavat taloudet joutuvat vähitellen kääntymään Eurooopan puoleen juuri vihreän talouden, ja ympäristöarvojen vuoksi. Tämän vastauksen Haavisto antoi Lahdessa, kun kysyttiin tätä jatkuvan kasvun ongelmaa. Vastaus on hyvin erilainen kuin Linkolalla, jonka mukaan maailmanloppu on jo alkanut, mutta hyvin tyypillinen Haavistolle. Hän ei epäröi ottaa esiin vaikeita asioita ja esittää niitä siten, että niissä on keino, miten ongelmasta voidaan selvitä.

Fingeporin sarjakuvatripit säestivät Haaviston sujuvaa kerrontaa. Hänen laaja osaaminen kansainvälisessä politiikassa perustuu kokemukseen.
Pioneeriajan vihreänä Haavisto oppi uutta raivaavan, pelottoman ajattelun, vuorovaikutuksen ja suvaitsevaisuuden merkityksen, kansalaisjärjestöjen voiman. Haavisto nousi kansanedustajaksi ensimmäisissä vaaleissaan vuonna 1987 tehtyään äänestäjiin suuren vaikutuksen Ylen suuressa vaalikeskustelussa.
Vuosina 1995–1999 hän toimi Euroopan ensimmäisenä vihreänä ympäristö- ja kehitysministerinä.
Poikkeuksellisen menestynyt ja tunnettu Haavisto on kansainvälisellä areenalla. Toimiessaan YK-tehtävissä vuosina 1999–2005 hän näki henkilökohtaisesti millaista elämä on muun muassa Balkanin, Afganistanin, Palestiinan, Liberian ja Sudanin kriisialueilla.
Johtaessaan YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n kenttätutkimuksia Haavisto selvitti esimerkiksi sitä, millaisia tuhoisia vaikutuksia sodilla oli ihmisten elinympäristöön. Haavisto arvelee olevansa eniten maailman miinakentillä kävellyt sivari.
YK-tehtäviä seurasi vastuullinen toimi Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa, missä Haavisto osallistui myös rauhanneuvotteluihin.
Vuonna 2007 Haavisto ratkoi Darfurin kriisiä YK:n erityisasiantuntijana. Vaikka vuoden 2007 eduskuntavaalit sitoivat Haaviston jälleen suomalaisen politiikan keskiöön, kansanedustaja on sittemminkin ehtinyt toimimaan muun muassa vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, luennoitsijana Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammeragaussa ja Bristolin yliopistossa Isossa-Britanniassa sekä lukuisissä muissa kansainvälisissä tehtävissä. Hän on myös julkaissut useita kirjoja ja tutkimuksia, ja toiminut lukuisissa kotimaisissa luottamustehtävissä.
Tällä hetkellä Haavisto toimii Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ulkoministerin erityisedustajana. Tarkemmin Haaviston uraan voit tutustua esimerkiksi eduskunnan sivuilla.
Kollegat ja ystävät kuvaavat Haavistoa sillanrakentajaksi ja neuvottelijaksi. Hän etsii dialogia ja yhteistyötä, ei vastakkainasettelua ja nokittelua. Haavisto on rohkea, muttei röyhkeä.
Monen mielestä Haavistoa leimaa miltei surumielinen tyyneys. Se ei kuitenkaan ole puuttuvaa energiaa, vaan viisautta, kokemusta ja harkintaa: Haavisto on ihmisistä aidosti välittävä ja lämmin, kuunteleva ja aina ratkaisua etsivä. Kun yhteisymmärryksen löytämiseen tarvitaan mukaan kaikki osapuolet, Haavisto pystyy muistamaan tai kehräämään tarinan, jolla voi havainnollistaa ajatuksiaan. Peräänantamaton sisupussikin Haavisto osaa tarpeen tullen olla. Silloin ei kukaan kävele yli ja ohi.
Haavistossa yhdistyvät niin poliittinen kokemus, vankka sivistys kuin yhteistyökykyisyys. Monipuolinen ja -taitoinen poliitikko on haluttu puhuja kouluissa, armoitettu tarinankertoja ja kirjoittaja. Kokemukset, havainnot ja oivallukset maailmalta ovat kirkastuneet ymmärrykseksi siitä, että neuvottelu, sopiminen ja kuunteleminen ovat aina ensimmäinen, eivät viimeinen vaihtoehto.
Korvan taakse jäi Fingeborin Fellmannin tilaisuudessa jäi mm. työnsä yhteistyössä Suomen piispojen kanssa katolilaisessa Roomassa tai ja vierailu perussuomalaisten luona. Käytännön elämässä toisen kuunteleminen ja ymmärtäminen sekä sovittelu on tärkeää ja kansainvälisessä politiikassa erityisen tärkeää.