Ydinvoimavastaisuus

Ydinvoimavastaisuus on tervettä. Se on huolta tulevista sukupolvista. Se on huolta siitä, että saadaanko me ydinsäteilylle altistettua ruokaa, sieniä, kaloja, marjoja, viljaa, lihaa. Se on huolta siitä, että voidaanko me tuottaa jotain uusiutuvilla luonnonvaroilla ja saada aikaan energiatehokkuutta. Se on huolta siitä, että miten käy inhimillisen erehdyksen sattuessa.

Mutta on totta, että vanha polvi on kasvatettu Neuvostoliiton ja Suomen välisen YYA-sopimuksen hengessä. Opetin juuri historiassa oppilaille vuoden 1978 YYA-sopimuksen 30-vuotisjuhlajulkaisun avulla, miten Suomi teki yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa: avattiin hienoin menoin ensimmäinen Loviisan ydinvoimala ja tehtiin kulttuuri- ja taloudellista yhteistyötä. Neuvostoliiton mallin mukainen ydinvoimala oli silloin hienointa tekniikkaa. Ei silloin ajan hengen mukaan puhuttu, että jotain huonoa tai säteilevää olisi voitu rakentaa.

Tässä samassa hengessä eletään osin vieläkin Suomessa. Arvostelu tuntuu olevan välillä kielletty, ja puhutaan vain saavutuksesta: pitää saada mahdollisimman monta ydinvoimalaa. Nyt ei ole edes kielletty rakentamasta ydinvoimalaa, joka tekee rikastettua ydinjätettä, jota voi käyttää ohjuksissa tai ydinaseissa. Tähän varmaan eräs elinkeinoministeri viittasi joskus puheessaan, että uuden ydinvoimalan ydinjäte ei ole ongelma, se voi olla bisnes. Sanoisin ehkä, että pikemminkin turvallisuusriski tuleville polville.

Siksi minulta saattaa saada kampanjanappien lisäksi ei atomivoimaa -napin. Ihan vain merkiksi, että voi ajatella ja olla eri mieltä.

Vihreää kasvua maalta ja vihreiden ja MTK:n tavoitteet myötätuulessa

Vihreää kasvua maalta -otsikon alta löytyi paljon vihreitä teemoja: Vihreiden tavoite kasvattaa luomutuotantoa 25%:iin vuoteen 2020 mennessä ja lähiruoan merkityksen korostaminen. Meiltä kyllä kysyttiin, että voiko luomun osuus olla 100%, tosin epäillen, ja sanoin, että jo 25% on hyvä tavoite, Brändityöryhmän 50% vuoteen 2030 voi olla seuraava etappi, mutta se ei tule ihan noin vain.
Sinnemäen Anni on korostanut Reilun kaupan merkitystä myös suomalaisen ruoan tuotannossa, jotta viljelijälle jää reilumpi osuus ja tilakoko voi olla pienempi. ALV on myös liian kova työvoimavaltaiselle pientuottajalle. Ensimmäisen henkilön palkkausta tulisi helpottaa ja tiettyjä vaatimuksia pientiloilla helpottaa, esim. sipulien käsipakkaus.
Vihreillä on monimuotoisuuden periaate myös viljelyssä, mikä näkyy maatiaiskarjan ja erilaisten lajikkeiden rikkautena. Samoin kulttuurimaisema sekä maaseudun elävänä pitäminen vaatii kansallisia tukia: pitämällä laidunkarjaa saadaan ahoja ja perinnebiotooppeja ylläpidettyä paremmin sekä jatkettua perinteistä elinkeinoa. Viljelykasvien suhteen on suuri huoli GMO-rehun viljelystä, koska muokattu geeniperimä voi levitä pölytyksen ja siementen mukana luontoon tai luomutiloille, eikä sen vaikutusta ole riittävästi selvitetty. Siksi vihreät haluavat GMO-vapaita alueita, että luomun viljely ja esim. hunajan kasvatus ja paikallinen luonto säilyisi paremmin monimuotoisena.
Koska kaikki ei luomua hinnan vuoksi käytä, niin tulisi poistaa EU:n tuomat ylimääräiset, kyseenalaiset lisäaineet, esim. atsonivärit, Suomen elintarvikkeista. Samoin rehun laatua tulisi tarkkailla paremmin. Tuontiruoan torjunta-aineissa ja varsinkin elintarvikeaineilla, jotka on lisätty elonkorjuun jälkeen, on myös kovempia pitoisuuksia, jotka tulisi tutkia tarkemmin ja mahdollisesti kieltää. Suomalainen tuote on usein puhtaampi ja siksi ruoan alkuperämerkintä pitäisi olla jokaisessa tuotteessa.

Torilta kuultua.

Toreja kiertäessä kansan suussa sanoma on ollut aika selkeä: Eläkkeellä oleva menettää eläkettään inflaatiolle, ja reaaliansiot pienenee. Tukea ei tule, kun asunto on ostettu ja maksettu, mutta eläminen silti kallistuu. Takuueläkekin koskee vain 65-vuotta täyttäneitä, ei varhaiseläkkeelle jääneitä. Omaan autoon ei ole rahaa, mutta joukkoliikenne ei kyliltä toimi. Samoin asumisen ja energian hinnan nousua on tuskailtu, mutta se on normaali ilmiö.

Fossiilisella energialla tuotetun energian kiristämistä on turha silti haukkkua, koska itse energian hinta, varsinkin fossiilisen polttoaineen, hinta nousee jatkossa kysynnän kasvaessa ja energiavarojen huvetessa. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää panostaa uusiutuvaan energiaan, kun vielä se on mahdollista, ja tukea sitä. Samoin Suomen sähkön hinta ei kilpaile Keski-Euroopan hintojen tasolla: hinta on yhä noin viidenneksen halvempi. Silti energiaverotuksen nousu tulisi kompensoida köyhimmille esimerkiksi verohelpotuksin ja tukea joukkoliikennettä, myös kyliltä kutsutaksein tai palvelulinjoin.

Ihmiset ovat huomanneet, että reaaliansiot ovat pudonneet. Sitä ei huomaa, kun menee ostamaan ulkomaisia Kiinasta tuotuja tavaroita, koska kilpailu ja halpatuonti on pitänyt hinnat edullisina. Myös ruoan hinnan arvonlisäveroa alennettiin, jotta ihmisillä olisi varaa syödä. Sen sijaan asumiskustannukset ovat kallistuneet.

Kun hinnat nousevat tuloja nopeammin, puhutaan inflaatiosta. Indeksikorotukset ja palkankorotukset eivät pysy inflaation perässä, ja sukanvarteen ei kannata säästää. Sen sijaan ne henkilöt, joilla on omaisuutta, huomaavat rikastuvansa: omaisuuden arvo nousee koko ajan hintojen noustessa. Siksi pääomaverotusta tulisi kiristää suuremmissa tuloluokissa nykyisestä, jotta saataisiin tasa-arvoisempi yhteiskunta.