Kohtuutalous - onnellisuustalous

Onnellisuudesta 50% on olotilaa, 40% voi muokata olosuhteilla. Yhteiskunnan tavoite on tehdä mahdollisimman monelle hyvä elämä ja tarjota mahdollisuudet onneen. Tämä periaate löytyy jo antiikin ajalta, ja on monen vihreän pääperiaate. Samoin se, että eletään harmoniassa luonnon kanssa, vaikka meillä on valta sitä hallita, ja otetaan se huomioon.
Hoffrenin taloustieteen mukaan ei kannata tuijottaa liikaa BKT:hen, joka on liikevaihtoa kuvaava mittari, ja uskoa jatkuvaan kasvuun. BKT ei kerro varallisuutta, eikä onnellisuutta. Se on yksi quartaalitalouden symboli: neljännesvuosittain mitattava ilmiö, jota verrataan suhteessa edelliseen neljännekseen. Siitä voi laskea, paljonko tavaraa on tuotettu. Se ei kerro, että maassa on 900.000 köyhää. Se ei kerro, kuinka paljon maassa käytetään pahoinvointilääkkeitä, jotta voitaisiin paremmin. Se ei edes kerro, onko maa vauras vai ei. Liikevaihtomittaria kasvattaa kyllä se, että loistoristeilijä lähtee Masa Yardsin telakalta, mutta ei kerro sitä, paljonko rahaa sen valmistumiseen on mennyt.
Hoffren kertoi kaksi onnellisuusmittaria, joita on käytetty, mutta unohti seuraavat:
On olemassa YK:n inhimillisen kehityksen mittari, joka mittaa, miten maa menestyy tarjoamalla erilaisia ihmiselle välttämättömiä asioita. Sen mittarin mukaan suomalaiset ovat onnellisia, koska miellä on lukutaito, terveydenhuolto, koulutus, puhdasta vettä ja ruokaa sekä rauha maassa. Samoin vihreä BKT kertoo, miten saastunutta maassa on. Sen mukaan me olemme melko onnellisia. Ostovoimapariteetilla korjattu BKT eli "bic mac"-indeksi taas kertoo sen, että Suomen hintataso on aika korkea, ja suomalaisen kannattaisi lähteä halpamaihin elämään vähäksi aikaa. Suomalainen ei silti tee niin, koska siellä ei toimi julkiset palvelut ja se ei ole kotiseutu ja siellä ei ole omia tuttuja, sukua ja ystäviä. Ne ihminen tarvitsee myös ollakseen onnellinen.
Hoffren on tutkimuksissaan päätynyt kysymään, voiko onnellisuutta mitata kysymällä ihmisiltä, ovatko he onnellisia, vai pitääkö onnellisuuskerroin laskea olosuhteiden mukaan?
Toinen kysymys on, miten hiilijalanjälkeä voisi pienentää ja miten vastata haasteeseen, että fossiiliset polttoaineet hupenevat. Voiko tuontitavara ja palvelujen tuottaminen kasvattaa BKT:tä ja samanaikaisesti ollaan onnellisia siitä, että hiilijalanjälki tuotetaan ulkomailla, kuten 1/3 Ruotsin hiilikuormasta tulee tuontitavaroiden myötä? Miten pysyä samanaikaisesti luopumaan fossiilisista jalanjäljistä ja opettaa, että kuluttamalla vähemmän voidaan samanaikaisesti lisätä onnea.
Kun onnen mittari Suomen valtiossa on ollut halpa energia, jolla on taattu työtä savupiipputeollisuudelle, niin energian verotus ja fossiilisten polttoaineiden hupeneminen on vaikeaa ymmärtää. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole, vaikka demarit sitä haikailevat. Neuvostoliittoakaan ei ole ostamaan kaikkea tuotantoa, jota energian ostorahoilla on sinne viety.
Hoffren näki tämänhetkisen keskustelun muutosvastarinnaksi. Sitä esiintyy useiden puolueiden listalla. Hoffren näkee kuitenkin, että tilanteeseen voi valmistautua: kaikki uusiutuvan energian käyttöönottoa edistävät ratkaisut pitää käyttää nyt, kun se vielä on mahdollista. Se ei tarkoita samanlaista pakkoreaktiota kuin öljykriisin aikaan 1970-luvulla, miltä ajalta meillä on paljon kosteusvaurioisia taloja. Se tarkoittaa kokonaan uudenlaisia tapoja tuottaa energiaa ja säästää sitä.

Asikkalan maalaismarkkinoilla ripakassa pakkasessa 19.2.2011 oli kunnon toritapahtuman tuntua. Hyväntuulisia lapsiperheitä ja Asikkalan kotiseutuhenkeä sekä Vesikansan osallistavat hevosnäytökset, hevoshiihtonäytökset ja keppihevosnäytökset olivat innostavaa katsottavaa.

veropolitiikkaa

Hämeenlinnassa perjantaina 4.2.2011 kuuntelin Sinnemäen Annin selostusta siitä, kuinka Vihreiden UusiSuomi on tasa-arvoisempi ja tuloeroiltaan pienempi. Olen samaa mieltä Annin kanssa, että suuret rahat ei takaa onnellisuutta, vaan maissa, joissa tuloerot on pienemmät, ollaan onnellisempia.

Vihreiden idea on ollut keventää verotusta matalalla tulotasolla, jotta työnteko
kannattaa. Mielestäni olisi reilua sanoa, että voidakseen laskea verotusta pienituloilta tulotason keski- ja yläosasta pitää kiristää verotusta hiukan. Anni on kuitenkin oivaltanut hyvin, että osa hyvätuloisista ei tienaa rahaa palkkatulojen muodossa, vaan pääomatuloina, ja siksi myös sieltä on nipistettävä.

Samoin monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajien köyhyysloukku on pahentunut. Siksi heidän asemaansa on parannettava. Samoin Kelan ja toimeentuloviidakossa seikkaileville ihmisille olisi helpotusta saada jonkunlainen minimitoimeentulo, joka inhimillistäisi "köyhyyden kokemusta" ja vapauttaisi energiaa eheytymiseen, kuntoutumiseen ja työnhakuun. Avittamaan tätä olisi laadittava yhä henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, miten työelämään pääsisi takaisin.

Oma kokemus yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettajana sekä arkielämästä on se, että vaikka verottaja vie, niin se myös palkitsee erilaisin vähennyksin keski- ja hyvätuloisia. Kaikkia vähennyksiä ei pidä poistaa, mutta muutamiin epäkohtiin voisi puuttua.
1. Asuntolainan korkovähennysoikeuteen pitäisi laittaa katto.
2. Eläkevakuutuksiin tulee puuttua, vaikka tavoite on hyvä. Vapaaehtoisen eläkkeen nimissä voidaan rahastoida valtion tuella rahoja 79 vuoteen asti, ja siirtää ne sitten joskus lapsenlapsille perintönä.
3. Perintöveroa tulisi inhimillistää. Osinkoverotuksen ja pääomatulojen verotuksen kanssa on pohdittava, miten verotus kohdistuisi oikeudenmukaisesti.
4. Pienyrittäjien alv-käytäntöä pitäisi helpottaa, kun vähennettävää ei ole niin paljon.
4. Kotitalousvähennykseen tulisi saada katto, ja omavastuuosuuden voisi ottaa pois.
5. Asunnon myyntivoitoista saatavaa arvonlisäverotonta aikaa pidentäisin kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, poislukien henkilökohtaiset syyt.
6.Tuotevastuulaki tulisi äkkiä saattaa voimaan.

Kodinhoidon tuki on uudistettava

Vihreät naiset vaativat kodinhoidon tuen uudistamista. Naisten köyhyys lisääntyy, kun vanhempien hoitovapaat ja vanhempainvapaat jakautuvat eriarvoisesti. Kun miehiä saadaan kannustettua jäämään kotiin vanhempainvapaalle 6+6+6 mallilla, ja työnantajat tasaavat maksut, pieni lapsi saa molemmat vanhemmat: isän rooli vahvistuu ja äidille ei jää yksin vastuulle lasten kasvatus. Isät usein syrjäytetään lastenhoidosta, koska naisella on luonnollinen etuoikeus vauvaan pienestä pitäen. Kuitenkin isä pystyy hoitamaan puolivuotiasta vauvaa, iloitsemaan ja olemaan vapaalla vauvan kanssa yhtä lailla naisen kanssa. Kun isä kiintyy vauvaan ja saa kokopäiväaikaa olla pienen kanssa, myös hoitovapaalle jäämisessä taaperoisen kanssa on pienempi kynnys. Myös vanhempainvapaiden aikaa pitää pidentää siten, että perheelle on taloudellisesti mahdollista olla ensimmäisen vauvan elinvuoden aikana kotona ja tuetusti myös kodinhoidontuella senkin jälkeen. Se antaa perheelle enemmän valinnanvapautta ja nainen pääsee välillä mukaan työelämään, ja mies saa taukoa usein 40-vuotiselle työuralle. Samoin perheen väliset suhteet vahvistuvat, kun molemmat hoitavat kotitöistä osansa ja hoitavat lapsia. Sitoutuminen kodin ja perheen asioihin on nykyään yhteistä, ja vanhoista roolimalleista voidaan siirtyä tasa-arvoisempaan suuntaan. Miehelläkin on oikeus hoitaa lasta ja kotitöitä.