Hollola teki tietoisen 2,2 miljoonan budjettialijäämän. Sain viikon sisällä kolme erinäköistä talousennustetta, joista voi ennustaa tulevaa menneen perusteella: kuntaliiton arvion Tammisen valtuustopuheesta, Ilkka Niemen hienot nelivärikäyrät keskimääräisistä ja kunnan arvioista, ja kunnanjohtaja Rahkosen käsityksen, jonka mukaan 6 millin alijäämä on lähes yhtä todennöinen kuin 0-tulos. Yhtään näistä ennusteista ei siirtynyt budjettikirjaan: ei tullut verotulojen arvioitua parempaa kehitystä. Hallitus kyllä laittoi jokaiselta hallintokunnalta karsittavaa 250.000 euroa eli yhden nuorisotyöntekijän palkan, 5 avustajaa, aurauksesta ja siivouksen tasosta. Ainoastaan kirjastotoimen säästömäärärahoista piti äänestää, kirjaston kulttuuri- ja johtomäärärahojen 25.000 säästöstä syntyi vääntö, joka päätyi säästöihin. Asiaa ei kuitenkaan ole päätetty, eli senkin asian valmistelussa voi vielä sanoa viimeisen sanan.
Itse budjettikirja piti sisällään asiaa: Oiva aloittaa etsivän nuorisotyön ja panostus erityisnuorisotyöhön jatkuu. Tuntikehystä ei kouluilta leikattu, eli ryhmäkoot olisi tarkoitus säilyttää. Kouluja ei ole lakkautuslistoilla ja mittavat 11,4 miljoonan investoinnit tehdään nopeutetusti, jotta Salpakankaan koulu saadaan nopeammin valmiiksi ja muutkin investoinnit pysyvät investointiaikataulussa.
Mielestäni Oivan, Telan ja sivistystoimen välinen raja on kuin veteen piirretty viiva: Sivistystoimi siirsi jo Oivaan oppilashuollon, Kankaan koulun iltapäivätoiminnan ja nuyt näyttäisi, että nuorisotoimi alkaa siirtyä ihan itsekseen Oivan alle erityisnuorisotyön ja etsivän nuorisotyön osalta. Hyvä niin, koska silloin niitä on vaikeampi säästää pois, kun Oivan palvelutuotannon puolella ei ole yhtään luottamushenkilöä vahtimassa, että ennaltaehkäisevästä työstä pitäisi tänä vuonna säästää esim. 5 avustajaa ja 1 nuorisotyöntekijä. Eikä silloin yksikkökustannushintaa voida kovin paljon pudottaa, kun on selkeästi näyttää se yhden miljoonan kustannus pudokkaasta tai nuoren eläkepäätöksestä...
Myös tela tekee töitä nuorten ja lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi: Kouluisännän palkkaus on osin telan ja osin Oivankin asia ennaltaehkäisevänä ja vahtimestarin roolin vahvistamiseksi. Rakennukset ja niiden kunto sekä hoito on telalla, mutta käyttäjäkunta on sivistystoimi ja kuntalaiset, siksi heitä kuullaan jatkuvasti. Hieman ristiriitaista on, kun siivouksesta pitää säästää, ja samaan aikaan valitetaan huonosta sisäilmasta. Sisäilma on verrannollinen myös pölyn ja siivouksen laatuun. Tarvittaisiin yhteinen yksikkö, joka vastaisi lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Viisikko tai Kankaan koulu olisi jo keränneet eri alojen osaamista samaan paikkaan. Sihti-hankkeen kaltaisilla matalan kynnyksen työllä voisi ehkä paikata sitä koulupsykologivajetta, joka on koko maassa.
tiistai 15. marraskuuta 2011
torstai 25. elokuuta 2011
Koulutie ja pyörätie
Lapset aloittivat koulutiensä - kaikki itsenäisesti koululaisina. Ekaluokkalaisen reppu tuntui isolta ja vastuu koulumatkan kävelemisestä suurelta, vaikka isosisko osan matkoista kulkeekin samaa matkaa. Sydäntä pysäytti, kun tuli välillä soitto, että oma poika oli kaatunut pyörällä väistäessään kevyen liikenteen väylälle pysäköityä pakettiautoa törmätessään katukiveykseen. Onneksi löytyy Hollolasta auttavaisia ihmisiä, jotka tuovat pojan kotiin asti.
Olen onnellinen, kun lasten koulumatka on vain kilometri, kun on kuunnellut näitä alle 5 kilometrin matkoja. Toisaalta tilastojen mukaan maaseudulla opitaan hyvin nopeasti kulkemaan normaalin liikenteen seassa. Helsingissä tilastot jopa kertovat, että kevyen liikenteen väylät ovat vaarallisia, ja olisi turvallisempaa ajaa nopeasti muun liikenteen seassa.
Mikä näissä suomalaisissa pyöräteissä sitten on vikana, jos niitä on paljon ja ne tuntuu olevan väärässä paikassa?
Vihreät kuntapäivät antoi pyöräilyn kehittämiseen helppoja ratkaisuja, joihin pitäisi satsata: suunnittelun pitäisi lähteä pyörästä liikkeelle ja nopeallakin aikavälillä saa paljon aikaiseksi. Suunnitelmissa ei ole katukiveyksiä, ei liikennevaloja, joissa on nappipainallus, suoria pelkille pyörille tehtyjä väyliä, joissa on kaistat molempiin suuntiin ja kunnon talvikunnossapito. Lastipyörässä lasti on pyörän edessä ja myös lapset voi lastata eteen, niin että pyöräilijä näkee lapset. Suunnittelun pitäisi lähteä siitä, että pyörätie on pääroolissa ja autot joutuu "kiertämään", pyörän pitää olla se nopein ja helpoin vaihtoehto. Myös pyöräparkit, kypärälokerot ja katokset sekä autopaikkojen sijaan rakennetut pyöräparkit taloyhtiöihin edistävät pyörän käyttöönottoa.
Meillä on Hollolassa hyvät runkolinjat pyöräilijälle ja niitä rakennetaan koko ajan lisää. Samoin kauppoihin ja työpaikoille pääsee helposti pyörällä. Usein pyörätie on jopa nopeampi kuin bussi. Keskustaan pääsee nopeasti pyörällä ja talvikunnossapitoonkin on kiinnitetty huomiota. Uusia linjoja rakennetaan koko ajan Kirkolle ja Nostavan suuntaan. Silti satsaus pyöräilyyn saisi olla vielä kovempi. Jos moottoritietä rakentaa pienen pätkän samalla hinnalla kuin satoja pyörätiekilometrejä, niin ELY-keskuksen kannattaisi muutta liikennestrategiaansa pyöräliikenteen suuntaan.
Olen onnellinen, kun lasten koulumatka on vain kilometri, kun on kuunnellut näitä alle 5 kilometrin matkoja. Toisaalta tilastojen mukaan maaseudulla opitaan hyvin nopeasti kulkemaan normaalin liikenteen seassa. Helsingissä tilastot jopa kertovat, että kevyen liikenteen väylät ovat vaarallisia, ja olisi turvallisempaa ajaa nopeasti muun liikenteen seassa.
Mikä näissä suomalaisissa pyöräteissä sitten on vikana, jos niitä on paljon ja ne tuntuu olevan väärässä paikassa?
Vihreät kuntapäivät antoi pyöräilyn kehittämiseen helppoja ratkaisuja, joihin pitäisi satsata: suunnittelun pitäisi lähteä pyörästä liikkeelle ja nopeallakin aikavälillä saa paljon aikaiseksi. Suunnitelmissa ei ole katukiveyksiä, ei liikennevaloja, joissa on nappipainallus, suoria pelkille pyörille tehtyjä väyliä, joissa on kaistat molempiin suuntiin ja kunnon talvikunnossapito. Lastipyörässä lasti on pyörän edessä ja myös lapset voi lastata eteen, niin että pyöräilijä näkee lapset. Suunnittelun pitäisi lähteä siitä, että pyörätie on pääroolissa ja autot joutuu "kiertämään", pyörän pitää olla se nopein ja helpoin vaihtoehto. Myös pyöräparkit, kypärälokerot ja katokset sekä autopaikkojen sijaan rakennetut pyöräparkit taloyhtiöihin edistävät pyörän käyttöönottoa.
Meillä on Hollolassa hyvät runkolinjat pyöräilijälle ja niitä rakennetaan koko ajan lisää. Samoin kauppoihin ja työpaikoille pääsee helposti pyörällä. Usein pyörätie on jopa nopeampi kuin bussi. Keskustaan pääsee nopeasti pyörällä ja talvikunnossapitoonkin on kiinnitetty huomiota. Uusia linjoja rakennetaan koko ajan Kirkolle ja Nostavan suuntaan. Silti satsaus pyöräilyyn saisi olla vielä kovempi. Jos moottoritietä rakentaa pienen pätkän samalla hinnalla kuin satoja pyörätiekilometrejä, niin ELY-keskuksen kannattaisi muutta liikennestrategiaansa pyöräliikenteen suuntaan.
Kesälomilta virkistäytyneenä arkeen
Luovuus lähtee vapaa-ajasta, siitä, että on perheen parissa ja luonnossa. Aivot saa levätä ja toisaalta saa uusia virikkeitä. Meidän perhe suuntasi lomallaan Päijänteen mökkeilyn ja purjehduksen lisäksi Lappiin.
Kansallispuistot Saariselällä UKK-kansallispuistossa, Lemmenjoella, Utsjoki-Kevolla ja Pallaksella sai ajattelemaan eri tavalla. Säät ja luontotyypit vaihtuivat, ja saattoi mennä useampi tunti pitkospuilla, ettei vastaan tullut ketään. Lappi ei ollutkaan karua, vaan väliin mahtui suurimpia lähteitä Siulassa rehevine kasvillisuuksineen ja pitkittäisine harjuineen, Lemmenjoella meander-ilmiötä ja jyrkkiä jokilaaksoja ja vesiputouksia, UKK:n kansallispuistossa monta karua, puutonta "päätä" ja Pallaksella tunturi-Lapin ihmeet.
Teki mieli yhtyä lauluun : Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Kukkaloisto ja tunturipurojen puhtaus sekä sopulien määrä yllättivät lapsetkin. Ei tarvinnut kantaa vettä, vaan vesipullon voi täyttää milloin lähteessä, milloin purossa, milloin joessa. Samoin ötökkähatut unohdettiin - niitä ei keskellä heinäkuuta tarvittu samalla tavoin juhannuksena kotoisalla Päijänteellä. Vaikkei kuukkelit tulleet ihan syömään kädestä, kuten luontokeskuksessa luvattiin, niin elämyksiä matkan varrelle silti mahtui.
Joulupukin pajan lisäksi porot kuuluivat Lapin kokemuksiin. Porot olivat omineet osan reiteistä ja teistä itselleen - katsoimme, kun ne juoksivat erään matkailuauton rinnalla useita minuutteja 50 tuntinopeutta. Kuinka porot voivat olla vaaleanpunaisia sarviltaan, kun uudet sarvet kasvavat.
Arcticumissa Rovaniemellä murrevertailun tuloksena totesin ,että kirjoitettu ja puhuttu saamenkieli olivat erilaisia, mutta sen sijaan ymmärsin parhaiten ruijansaamelaisten tarinoita sekä inarinsaamelaisia, eli niitä, jotka ovat olleet eniten suomalaisten kanssa tekemissä. Saamelaiskulttuuri eli Inarin Siidassa ja Kautokeinossa sekä Altassa vahvasti. Kautokeinossa hopeapajasta löysin keskiaikapukuun sopivan keskiaikaisen Maria-korun, mutta pääasiassa korut olivat tehty saamelaiskulttuurin perusteella hääpukuihin ja kansallispukuihin tai tarve-esineistöön. Saamelaiskulttuuri tuntui vielä elävän, kun Kautokeinon kaupassa näki vielä lapinpukuihin pukeutuneita ihmisiä ja jokaisen talon pihassa oli kota.
Lappi oli muuttunut 30 vuodessa yllättävän vähän. Se oli sellainen kuin lapsuudesta muistin, ja sellaisena halusin sen välittyvän omille lapsilleni. Vaikka lapsilla oli välillä kultaa huuhtoessaan Tankavaaralla 30 asteen helle ja Inarin Siidan ulkoilmamuseossa 6 astetta, Kiilopään luontopolulla pitkospuilta tuli paljain jaloin tikkuja, ja huipulta sai pienen raekuuron, niin lapset tykkäsivät. Se synnytti kipinän - etsiä Suomen kansallisia maisemia ja kokea Suomi eri tavalla.
Kansallispuistot Saariselällä UKK-kansallispuistossa, Lemmenjoella, Utsjoki-Kevolla ja Pallaksella sai ajattelemaan eri tavalla. Säät ja luontotyypit vaihtuivat, ja saattoi mennä useampi tunti pitkospuilla, ettei vastaan tullut ketään. Lappi ei ollutkaan karua, vaan väliin mahtui suurimpia lähteitä Siulassa rehevine kasvillisuuksineen ja pitkittäisine harjuineen, Lemmenjoella meander-ilmiötä ja jyrkkiä jokilaaksoja ja vesiputouksia, UKK:n kansallispuistossa monta karua, puutonta "päätä" ja Pallaksella tunturi-Lapin ihmeet.
Teki mieli yhtyä lauluun : Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Kukkaloisto ja tunturipurojen puhtaus sekä sopulien määrä yllättivät lapsetkin. Ei tarvinnut kantaa vettä, vaan vesipullon voi täyttää milloin lähteessä, milloin purossa, milloin joessa. Samoin ötökkähatut unohdettiin - niitä ei keskellä heinäkuuta tarvittu samalla tavoin juhannuksena kotoisalla Päijänteellä. Vaikkei kuukkelit tulleet ihan syömään kädestä, kuten luontokeskuksessa luvattiin, niin elämyksiä matkan varrelle silti mahtui.
Joulupukin pajan lisäksi porot kuuluivat Lapin kokemuksiin. Porot olivat omineet osan reiteistä ja teistä itselleen - katsoimme, kun ne juoksivat erään matkailuauton rinnalla useita minuutteja 50 tuntinopeutta. Kuinka porot voivat olla vaaleanpunaisia sarviltaan, kun uudet sarvet kasvavat.
Arcticumissa Rovaniemellä murrevertailun tuloksena totesin ,että kirjoitettu ja puhuttu saamenkieli olivat erilaisia, mutta sen sijaan ymmärsin parhaiten ruijansaamelaisten tarinoita sekä inarinsaamelaisia, eli niitä, jotka ovat olleet eniten suomalaisten kanssa tekemissä. Saamelaiskulttuuri eli Inarin Siidassa ja Kautokeinossa sekä Altassa vahvasti. Kautokeinossa hopeapajasta löysin keskiaikapukuun sopivan keskiaikaisen Maria-korun, mutta pääasiassa korut olivat tehty saamelaiskulttuurin perusteella hääpukuihin ja kansallispukuihin tai tarve-esineistöön. Saamelaiskulttuuri tuntui vielä elävän, kun Kautokeinon kaupassa näki vielä lapinpukuihin pukeutuneita ihmisiä ja jokaisen talon pihassa oli kota.
Lappi oli muuttunut 30 vuodessa yllättävän vähän. Se oli sellainen kuin lapsuudesta muistin, ja sellaisena halusin sen välittyvän omille lapsilleni. Vaikka lapsilla oli välillä kultaa huuhtoessaan Tankavaaralla 30 asteen helle ja Inarin Siidan ulkoilmamuseossa 6 astetta, Kiilopään luontopolulla pitkospuilta tuli paljain jaloin tikkuja, ja huipulta sai pienen raekuuron, niin lapset tykkäsivät. Se synnytti kipinän - etsiä Suomen kansallisia maisemia ja kokea Suomi eri tavalla.
perjantai 22. huhtikuuta 2011
paluu onnelliseen arkeen vaalien jälkeen
Sormet on laitettu multaan ja piha kaipaa haravointia. Nuorimman kanssa on kierretty kesän ensimmäinen lenkki rullaluistimilla ja kaikki lapset halusivat äidin keinupalloon ja polttopalloon. Leikkimökin edusta on täynnä lasten astioita ja leikkikattiloissa on lehtimuhennoksia. Suuri riemu löytyi, kun löydettiin fasaanilta on kolme poikasta aidanvierustalla tai löydettiin paluumuuttajien lintuaura taivaalta.
Arki saapuu kevään orastavana vihreänä, päivän pidetessä myös valoisuus lisääntyy ja vaalitoreilta jäänyt into ja kannustus on tarttunut ja pusketaan niitä kotiin, perheeseen ja työhön. Kannustus matkan varrelta on hienoa, saatu tuki ja yhteistyö lämmittää ja on oppinut tuntemaan kampanjan aikana erilaisia ihmisiä ja heidän mielipiteitään. Mieli on nöyrä ja kiitollinen. 854 ihmistä kantoi luottamusta tehtyyn työhön vihreissä ja siihen, että peruspalveluista, syrjäytymisen ehkäisystä ja koulutuksesta löytyy asioita, joita kannattaa puolustaa ja kehittää. Kiitos.
Arki saapuu kevään orastavana vihreänä, päivän pidetessä myös valoisuus lisääntyy ja vaalitoreilta jäänyt into ja kannustus on tarttunut ja pusketaan niitä kotiin, perheeseen ja työhön. Kannustus matkan varrelta on hienoa, saatu tuki ja yhteistyö lämmittää ja on oppinut tuntemaan kampanjan aikana erilaisia ihmisiä ja heidän mielipiteitään. Mieli on nöyrä ja kiitollinen. 854 ihmistä kantoi luottamusta tehtyyn työhön vihreissä ja siihen, että peruspalveluista, syrjäytymisen ehkäisystä ja koulutuksesta löytyy asioita, joita kannattaa puolustaa ja kehittää. Kiitos.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Ydinvoimavastaisuus
Ydinvoimavastaisuus on tervettä. Se on huolta tulevista sukupolvista. Se on huolta siitä, että saadaanko me ydinsäteilylle altistettua ruokaa, sieniä, kaloja, marjoja, viljaa, lihaa. Se on huolta siitä, että voidaanko me tuottaa jotain uusiutuvilla luonnonvaroilla ja saada aikaan energiatehokkuutta. Se on huolta siitä, että miten käy inhimillisen erehdyksen sattuessa.
Mutta on totta, että vanha polvi on kasvatettu Neuvostoliiton ja Suomen välisen YYA-sopimuksen hengessä. Opetin juuri historiassa oppilaille vuoden 1978 YYA-sopimuksen 30-vuotisjuhlajulkaisun avulla, miten Suomi teki yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa: avattiin hienoin menoin ensimmäinen Loviisan ydinvoimala ja tehtiin kulttuuri- ja taloudellista yhteistyötä. Neuvostoliiton mallin mukainen ydinvoimala oli silloin hienointa tekniikkaa. Ei silloin ajan hengen mukaan puhuttu, että jotain huonoa tai säteilevää olisi voitu rakentaa.
Tässä samassa hengessä eletään osin vieläkin Suomessa. Arvostelu tuntuu olevan välillä kielletty, ja puhutaan vain saavutuksesta: pitää saada mahdollisimman monta ydinvoimalaa. Nyt ei ole edes kielletty rakentamasta ydinvoimalaa, joka tekee rikastettua ydinjätettä, jota voi käyttää ohjuksissa tai ydinaseissa. Tähän varmaan eräs elinkeinoministeri viittasi joskus puheessaan, että uuden ydinvoimalan ydinjäte ei ole ongelma, se voi olla bisnes. Sanoisin ehkä, että pikemminkin turvallisuusriski tuleville polville.
Siksi minulta saattaa saada kampanjanappien lisäksi ei atomivoimaa -napin. Ihan vain merkiksi, että voi ajatella ja olla eri mieltä.
Mutta on totta, että vanha polvi on kasvatettu Neuvostoliiton ja Suomen välisen YYA-sopimuksen hengessä. Opetin juuri historiassa oppilaille vuoden 1978 YYA-sopimuksen 30-vuotisjuhlajulkaisun avulla, miten Suomi teki yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa: avattiin hienoin menoin ensimmäinen Loviisan ydinvoimala ja tehtiin kulttuuri- ja taloudellista yhteistyötä. Neuvostoliiton mallin mukainen ydinvoimala oli silloin hienointa tekniikkaa. Ei silloin ajan hengen mukaan puhuttu, että jotain huonoa tai säteilevää olisi voitu rakentaa.
Tässä samassa hengessä eletään osin vieläkin Suomessa. Arvostelu tuntuu olevan välillä kielletty, ja puhutaan vain saavutuksesta: pitää saada mahdollisimman monta ydinvoimalaa. Nyt ei ole edes kielletty rakentamasta ydinvoimalaa, joka tekee rikastettua ydinjätettä, jota voi käyttää ohjuksissa tai ydinaseissa. Tähän varmaan eräs elinkeinoministeri viittasi joskus puheessaan, että uuden ydinvoimalan ydinjäte ei ole ongelma, se voi olla bisnes. Sanoisin ehkä, että pikemminkin turvallisuusriski tuleville polville.
Siksi minulta saattaa saada kampanjanappien lisäksi ei atomivoimaa -napin. Ihan vain merkiksi, että voi ajatella ja olla eri mieltä.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Vihreää kasvua maalta ja vihreiden ja MTK:n tavoitteet myötätuulessa
Vihreää kasvua maalta -otsikon alta löytyi paljon vihreitä teemoja: Vihreiden tavoite kasvattaa luomutuotantoa 25%:iin vuoteen 2020 mennessä ja lähiruoan merkityksen korostaminen. Meiltä kyllä kysyttiin, että voiko luomun osuus olla 100%, tosin epäillen, ja sanoin, että jo 25% on hyvä tavoite, Brändityöryhmän 50% vuoteen 2030 voi olla seuraava etappi, mutta se ei tule ihan noin vain.
Sinnemäen Anni on korostanut Reilun kaupan merkitystä myös suomalaisen ruoan tuotannossa, jotta viljelijälle jää reilumpi osuus ja tilakoko voi olla pienempi. ALV on myös liian kova työvoimavaltaiselle pientuottajalle. Ensimmäisen henkilön palkkausta tulisi helpottaa ja tiettyjä vaatimuksia pientiloilla helpottaa, esim. sipulien käsipakkaus.
Vihreillä on monimuotoisuuden periaate myös viljelyssä, mikä näkyy maatiaiskarjan ja erilaisten lajikkeiden rikkautena. Samoin kulttuurimaisema sekä maaseudun elävänä pitäminen vaatii kansallisia tukia: pitämällä laidunkarjaa saadaan ahoja ja perinnebiotooppeja ylläpidettyä paremmin sekä jatkettua perinteistä elinkeinoa. Viljelykasvien suhteen on suuri huoli GMO-rehun viljelystä, koska muokattu geeniperimä voi levitä pölytyksen ja siementen mukana luontoon tai luomutiloille, eikä sen vaikutusta ole riittävästi selvitetty. Siksi vihreät haluavat GMO-vapaita alueita, että luomun viljely ja esim. hunajan kasvatus ja paikallinen luonto säilyisi paremmin monimuotoisena.
Koska kaikki ei luomua hinnan vuoksi käytä, niin tulisi poistaa EU:n tuomat ylimääräiset, kyseenalaiset lisäaineet, esim. atsonivärit, Suomen elintarvikkeista. Samoin rehun laatua tulisi tarkkailla paremmin. Tuontiruoan torjunta-aineissa ja varsinkin elintarvikeaineilla, jotka on lisätty elonkorjuun jälkeen, on myös kovempia pitoisuuksia, jotka tulisi tutkia tarkemmin ja mahdollisesti kieltää. Suomalainen tuote on usein puhtaampi ja siksi ruoan alkuperämerkintä pitäisi olla jokaisessa tuotteessa.
Sinnemäen Anni on korostanut Reilun kaupan merkitystä myös suomalaisen ruoan tuotannossa, jotta viljelijälle jää reilumpi osuus ja tilakoko voi olla pienempi. ALV on myös liian kova työvoimavaltaiselle pientuottajalle. Ensimmäisen henkilön palkkausta tulisi helpottaa ja tiettyjä vaatimuksia pientiloilla helpottaa, esim. sipulien käsipakkaus.
Vihreillä on monimuotoisuuden periaate myös viljelyssä, mikä näkyy maatiaiskarjan ja erilaisten lajikkeiden rikkautena. Samoin kulttuurimaisema sekä maaseudun elävänä pitäminen vaatii kansallisia tukia: pitämällä laidunkarjaa saadaan ahoja ja perinnebiotooppeja ylläpidettyä paremmin sekä jatkettua perinteistä elinkeinoa. Viljelykasvien suhteen on suuri huoli GMO-rehun viljelystä, koska muokattu geeniperimä voi levitä pölytyksen ja siementen mukana luontoon tai luomutiloille, eikä sen vaikutusta ole riittävästi selvitetty. Siksi vihreät haluavat GMO-vapaita alueita, että luomun viljely ja esim. hunajan kasvatus ja paikallinen luonto säilyisi paremmin monimuotoisena.
Koska kaikki ei luomua hinnan vuoksi käytä, niin tulisi poistaa EU:n tuomat ylimääräiset, kyseenalaiset lisäaineet, esim. atsonivärit, Suomen elintarvikkeista. Samoin rehun laatua tulisi tarkkailla paremmin. Tuontiruoan torjunta-aineissa ja varsinkin elintarvikeaineilla, jotka on lisätty elonkorjuun jälkeen, on myös kovempia pitoisuuksia, jotka tulisi tutkia tarkemmin ja mahdollisesti kieltää. Suomalainen tuote on usein puhtaampi ja siksi ruoan alkuperämerkintä pitäisi olla jokaisessa tuotteessa.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Torilta kuultua.
Toreja kiertäessä kansan suussa sanoma on ollut aika selkeä: Eläkkeellä oleva menettää eläkettään inflaatiolle, ja reaaliansiot pienenee. Tukea ei tule, kun asunto on ostettu ja maksettu, mutta eläminen silti kallistuu. Takuueläkekin koskee vain 65-vuotta täyttäneitä, ei varhaiseläkkeelle jääneitä. Omaan autoon ei ole rahaa, mutta joukkoliikenne ei kyliltä toimi. Samoin asumisen ja energian hinnan nousua on tuskailtu, mutta se on normaali ilmiö.
Fossiilisella energialla tuotetun energian kiristämistä on turha silti haukkkua, koska itse energian hinta, varsinkin fossiilisen polttoaineen, hinta nousee jatkossa kysynnän kasvaessa ja energiavarojen huvetessa. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää panostaa uusiutuvaan energiaan, kun vielä se on mahdollista, ja tukea sitä. Samoin Suomen sähkön hinta ei kilpaile Keski-Euroopan hintojen tasolla: hinta on yhä noin viidenneksen halvempi. Silti energiaverotuksen nousu tulisi kompensoida köyhimmille esimerkiksi verohelpotuksin ja tukea joukkoliikennettä, myös kyliltä kutsutaksein tai palvelulinjoin.
Ihmiset ovat huomanneet, että reaaliansiot ovat pudonneet. Sitä ei huomaa, kun menee ostamaan ulkomaisia Kiinasta tuotuja tavaroita, koska kilpailu ja halpatuonti on pitänyt hinnat edullisina. Myös ruoan hinnan arvonlisäveroa alennettiin, jotta ihmisillä olisi varaa syödä. Sen sijaan asumiskustannukset ovat kallistuneet.
Kun hinnat nousevat tuloja nopeammin, puhutaan inflaatiosta. Indeksikorotukset ja palkankorotukset eivät pysy inflaation perässä, ja sukanvarteen ei kannata säästää. Sen sijaan ne henkilöt, joilla on omaisuutta, huomaavat rikastuvansa: omaisuuden arvo nousee koko ajan hintojen noustessa. Siksi pääomaverotusta tulisi kiristää suuremmissa tuloluokissa nykyisestä, jotta saataisiin tasa-arvoisempi yhteiskunta.
Fossiilisella energialla tuotetun energian kiristämistä on turha silti haukkkua, koska itse energian hinta, varsinkin fossiilisen polttoaineen, hinta nousee jatkossa kysynnän kasvaessa ja energiavarojen huvetessa. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää panostaa uusiutuvaan energiaan, kun vielä se on mahdollista, ja tukea sitä. Samoin Suomen sähkön hinta ei kilpaile Keski-Euroopan hintojen tasolla: hinta on yhä noin viidenneksen halvempi. Silti energiaverotuksen nousu tulisi kompensoida köyhimmille esimerkiksi verohelpotuksin ja tukea joukkoliikennettä, myös kyliltä kutsutaksein tai palvelulinjoin.
Ihmiset ovat huomanneet, että reaaliansiot ovat pudonneet. Sitä ei huomaa, kun menee ostamaan ulkomaisia Kiinasta tuotuja tavaroita, koska kilpailu ja halpatuonti on pitänyt hinnat edullisina. Myös ruoan hinnan arvonlisäveroa alennettiin, jotta ihmisillä olisi varaa syödä. Sen sijaan asumiskustannukset ovat kallistuneet.
Kun hinnat nousevat tuloja nopeammin, puhutaan inflaatiosta. Indeksikorotukset ja palkankorotukset eivät pysy inflaation perässä, ja sukanvarteen ei kannata säästää. Sen sijaan ne henkilöt, joilla on omaisuutta, huomaavat rikastuvansa: omaisuuden arvo nousee koko ajan hintojen noustessa. Siksi pääomaverotusta tulisi kiristää suuremmissa tuloluokissa nykyisestä, jotta saataisiin tasa-arvoisempi yhteiskunta.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Kohtuutalous - onnellisuustalous
Onnellisuudesta 50% on olotilaa, 40% voi muokata olosuhteilla. Yhteiskunnan tavoite on tehdä mahdollisimman monelle hyvä elämä ja tarjota mahdollisuudet onneen. Tämä periaate löytyy jo antiikin ajalta, ja on monen vihreän pääperiaate. Samoin se, että eletään harmoniassa luonnon kanssa, vaikka meillä on valta sitä hallita, ja otetaan se huomioon.
Hoffrenin taloustieteen mukaan ei kannata tuijottaa liikaa BKT:hen, joka on liikevaihtoa kuvaava mittari, ja uskoa jatkuvaan kasvuun. BKT ei kerro varallisuutta, eikä onnellisuutta. Se on yksi quartaalitalouden symboli: neljännesvuosittain mitattava ilmiö, jota verrataan suhteessa edelliseen neljännekseen. Siitä voi laskea, paljonko tavaraa on tuotettu. Se ei kerro, että maassa on 900.000 köyhää. Se ei kerro, kuinka paljon maassa käytetään pahoinvointilääkkeitä, jotta voitaisiin paremmin. Se ei edes kerro, onko maa vauras vai ei. Liikevaihtomittaria kasvattaa kyllä se, että loistoristeilijä lähtee Masa Yardsin telakalta, mutta ei kerro sitä, paljonko rahaa sen valmistumiseen on mennyt.
Hoffren kertoi kaksi onnellisuusmittaria, joita on käytetty, mutta unohti seuraavat:
On olemassa YK:n inhimillisen kehityksen mittari, joka mittaa, miten maa menestyy tarjoamalla erilaisia ihmiselle välttämättömiä asioita. Sen mittarin mukaan suomalaiset ovat onnellisia, koska miellä on lukutaito, terveydenhuolto, koulutus, puhdasta vettä ja ruokaa sekä rauha maassa. Samoin vihreä BKT kertoo, miten saastunutta maassa on. Sen mukaan me olemme melko onnellisia. Ostovoimapariteetilla korjattu BKT eli "bic mac"-indeksi taas kertoo sen, että Suomen hintataso on aika korkea, ja suomalaisen kannattaisi lähteä halpamaihin elämään vähäksi aikaa. Suomalainen ei silti tee niin, koska siellä ei toimi julkiset palvelut ja se ei ole kotiseutu ja siellä ei ole omia tuttuja, sukua ja ystäviä. Ne ihminen tarvitsee myös ollakseen onnellinen.
Hoffren on tutkimuksissaan päätynyt kysymään, voiko onnellisuutta mitata kysymällä ihmisiltä, ovatko he onnellisia, vai pitääkö onnellisuuskerroin laskea olosuhteiden mukaan?
Toinen kysymys on, miten hiilijalanjälkeä voisi pienentää ja miten vastata haasteeseen, että fossiiliset polttoaineet hupenevat. Voiko tuontitavara ja palvelujen tuottaminen kasvattaa BKT:tä ja samanaikaisesti ollaan onnellisia siitä, että hiilijalanjälki tuotetaan ulkomailla, kuten 1/3 Ruotsin hiilikuormasta tulee tuontitavaroiden myötä? Miten pysyä samanaikaisesti luopumaan fossiilisista jalanjäljistä ja opettaa, että kuluttamalla vähemmän voidaan samanaikaisesti lisätä onnea.
Kun onnen mittari Suomen valtiossa on ollut halpa energia, jolla on taattu työtä savupiipputeollisuudelle, niin energian verotus ja fossiilisten polttoaineiden hupeneminen on vaikeaa ymmärtää. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole, vaikka demarit sitä haikailevat. Neuvostoliittoakaan ei ole ostamaan kaikkea tuotantoa, jota energian ostorahoilla on sinne viety.
Hoffren näki tämänhetkisen keskustelun muutosvastarinnaksi. Sitä esiintyy useiden puolueiden listalla. Hoffren näkee kuitenkin, että tilanteeseen voi valmistautua: kaikki uusiutuvan energian käyttöönottoa edistävät ratkaisut pitää käyttää nyt, kun se vielä on mahdollista. Se ei tarkoita samanlaista pakkoreaktiota kuin öljykriisin aikaan 1970-luvulla, miltä ajalta meillä on paljon kosteusvaurioisia taloja. Se tarkoittaa kokonaan uudenlaisia tapoja tuottaa energiaa ja säästää sitä.
Hoffrenin taloustieteen mukaan ei kannata tuijottaa liikaa BKT:hen, joka on liikevaihtoa kuvaava mittari, ja uskoa jatkuvaan kasvuun. BKT ei kerro varallisuutta, eikä onnellisuutta. Se on yksi quartaalitalouden symboli: neljännesvuosittain mitattava ilmiö, jota verrataan suhteessa edelliseen neljännekseen. Siitä voi laskea, paljonko tavaraa on tuotettu. Se ei kerro, että maassa on 900.000 köyhää. Se ei kerro, kuinka paljon maassa käytetään pahoinvointilääkkeitä, jotta voitaisiin paremmin. Se ei edes kerro, onko maa vauras vai ei. Liikevaihtomittaria kasvattaa kyllä se, että loistoristeilijä lähtee Masa Yardsin telakalta, mutta ei kerro sitä, paljonko rahaa sen valmistumiseen on mennyt.
Hoffren kertoi kaksi onnellisuusmittaria, joita on käytetty, mutta unohti seuraavat:
On olemassa YK:n inhimillisen kehityksen mittari, joka mittaa, miten maa menestyy tarjoamalla erilaisia ihmiselle välttämättömiä asioita. Sen mittarin mukaan suomalaiset ovat onnellisia, koska miellä on lukutaito, terveydenhuolto, koulutus, puhdasta vettä ja ruokaa sekä rauha maassa. Samoin vihreä BKT kertoo, miten saastunutta maassa on. Sen mukaan me olemme melko onnellisia. Ostovoimapariteetilla korjattu BKT eli "bic mac"-indeksi taas kertoo sen, että Suomen hintataso on aika korkea, ja suomalaisen kannattaisi lähteä halpamaihin elämään vähäksi aikaa. Suomalainen ei silti tee niin, koska siellä ei toimi julkiset palvelut ja se ei ole kotiseutu ja siellä ei ole omia tuttuja, sukua ja ystäviä. Ne ihminen tarvitsee myös ollakseen onnellinen.
Hoffren on tutkimuksissaan päätynyt kysymään, voiko onnellisuutta mitata kysymällä ihmisiltä, ovatko he onnellisia, vai pitääkö onnellisuuskerroin laskea olosuhteiden mukaan?
Toinen kysymys on, miten hiilijalanjälkeä voisi pienentää ja miten vastata haasteeseen, että fossiiliset polttoaineet hupenevat. Voiko tuontitavara ja palvelujen tuottaminen kasvattaa BKT:tä ja samanaikaisesti ollaan onnellisia siitä, että hiilijalanjälki tuotetaan ulkomailla, kuten 1/3 Ruotsin hiilikuormasta tulee tuontitavaroiden myötä? Miten pysyä samanaikaisesti luopumaan fossiilisista jalanjäljistä ja opettaa, että kuluttamalla vähemmän voidaan samanaikaisesti lisätä onnea.
Kun onnen mittari Suomen valtiossa on ollut halpa energia, jolla on taattu työtä savupiipputeollisuudelle, niin energian verotus ja fossiilisten polttoaineiden hupeneminen on vaikeaa ymmärtää. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole, vaikka demarit sitä haikailevat. Neuvostoliittoakaan ei ole ostamaan kaikkea tuotantoa, jota energian ostorahoilla on sinne viety.
Hoffren näki tämänhetkisen keskustelun muutosvastarinnaksi. Sitä esiintyy useiden puolueiden listalla. Hoffren näkee kuitenkin, että tilanteeseen voi valmistautua: kaikki uusiutuvan energian käyttöönottoa edistävät ratkaisut pitää käyttää nyt, kun se vielä on mahdollista. Se ei tarkoita samanlaista pakkoreaktiota kuin öljykriisin aikaan 1970-luvulla, miltä ajalta meillä on paljon kosteusvaurioisia taloja. Se tarkoittaa kokonaan uudenlaisia tapoja tuottaa energiaa ja säästää sitä.
lauantai 19. helmikuuta 2011
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
veropolitiikkaa
Hämeenlinnassa perjantaina 4.2.2011 kuuntelin Sinnemäen Annin selostusta siitä, kuinka Vihreiden UusiSuomi on tasa-arvoisempi ja tuloeroiltaan pienempi. Olen samaa mieltä Annin kanssa, että suuret rahat ei takaa onnellisuutta, vaan maissa, joissa tuloerot on pienemmät, ollaan onnellisempia.
Vihreiden idea on ollut keventää verotusta matalalla tulotasolla, jotta työnteko
kannattaa. Mielestäni olisi reilua sanoa, että voidakseen laskea verotusta pienituloilta tulotason keski- ja yläosasta pitää kiristää verotusta hiukan. Anni on kuitenkin oivaltanut hyvin, että osa hyvätuloisista ei tienaa rahaa palkkatulojen muodossa, vaan pääomatuloina, ja siksi myös sieltä on nipistettävä.
Samoin monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajien köyhyysloukku on pahentunut. Siksi heidän asemaansa on parannettava. Samoin Kelan ja toimeentuloviidakossa seikkaileville ihmisille olisi helpotusta saada jonkunlainen minimitoimeentulo, joka inhimillistäisi "köyhyyden kokemusta" ja vapauttaisi energiaa eheytymiseen, kuntoutumiseen ja työnhakuun. Avittamaan tätä olisi laadittava yhä henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, miten työelämään pääsisi takaisin.
Oma kokemus yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettajana sekä arkielämästä on se, että vaikka verottaja vie, niin se myös palkitsee erilaisin vähennyksin keski- ja hyvätuloisia. Kaikkia vähennyksiä ei pidä poistaa, mutta muutamiin epäkohtiin voisi puuttua.
1. Asuntolainan korkovähennysoikeuteen pitäisi laittaa katto.
2. Eläkevakuutuksiin tulee puuttua, vaikka tavoite on hyvä. Vapaaehtoisen eläkkeen nimissä voidaan rahastoida valtion tuella rahoja 79 vuoteen asti, ja siirtää ne sitten joskus lapsenlapsille perintönä.
3. Perintöveroa tulisi inhimillistää. Osinkoverotuksen ja pääomatulojen verotuksen kanssa on pohdittava, miten verotus kohdistuisi oikeudenmukaisesti.
4. Pienyrittäjien alv-käytäntöä pitäisi helpottaa, kun vähennettävää ei ole niin paljon.
4. Kotitalousvähennykseen tulisi saada katto, ja omavastuuosuuden voisi ottaa pois.
5. Asunnon myyntivoitoista saatavaa arvonlisäverotonta aikaa pidentäisin kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, poislukien henkilökohtaiset syyt.
6.Tuotevastuulaki tulisi äkkiä saattaa voimaan.
Vihreiden idea on ollut keventää verotusta matalalla tulotasolla, jotta työnteko
kannattaa. Mielestäni olisi reilua sanoa, että voidakseen laskea verotusta pienituloilta tulotason keski- ja yläosasta pitää kiristää verotusta hiukan. Anni on kuitenkin oivaltanut hyvin, että osa hyvätuloisista ei tienaa rahaa palkkatulojen muodossa, vaan pääomatuloina, ja siksi myös sieltä on nipistettävä.
Samoin monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajien köyhyysloukku on pahentunut. Siksi heidän asemaansa on parannettava. Samoin Kelan ja toimeentuloviidakossa seikkaileville ihmisille olisi helpotusta saada jonkunlainen minimitoimeentulo, joka inhimillistäisi "köyhyyden kokemusta" ja vapauttaisi energiaa eheytymiseen, kuntoutumiseen ja työnhakuun. Avittamaan tätä olisi laadittava yhä henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, miten työelämään pääsisi takaisin.
Oma kokemus yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettajana sekä arkielämästä on se, että vaikka verottaja vie, niin se myös palkitsee erilaisin vähennyksin keski- ja hyvätuloisia. Kaikkia vähennyksiä ei pidä poistaa, mutta muutamiin epäkohtiin voisi puuttua.
1. Asuntolainan korkovähennysoikeuteen pitäisi laittaa katto.
2. Eläkevakuutuksiin tulee puuttua, vaikka tavoite on hyvä. Vapaaehtoisen eläkkeen nimissä voidaan rahastoida valtion tuella rahoja 79 vuoteen asti, ja siirtää ne sitten joskus lapsenlapsille perintönä.
3. Perintöveroa tulisi inhimillistää. Osinkoverotuksen ja pääomatulojen verotuksen kanssa on pohdittava, miten verotus kohdistuisi oikeudenmukaisesti.
4. Pienyrittäjien alv-käytäntöä pitäisi helpottaa, kun vähennettävää ei ole niin paljon.
4. Kotitalousvähennykseen tulisi saada katto, ja omavastuuosuuden voisi ottaa pois.
5. Asunnon myyntivoitoista saatavaa arvonlisäverotonta aikaa pidentäisin kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, poislukien henkilökohtaiset syyt.
6.Tuotevastuulaki tulisi äkkiä saattaa voimaan.
lauantai 5. helmikuuta 2011
Kodinhoidon tuki on uudistettava
Vihreät naiset vaativat kodinhoidon tuen uudistamista. Naisten köyhyys lisääntyy, kun vanhempien hoitovapaat ja vanhempainvapaat jakautuvat eriarvoisesti. Kun miehiä saadaan kannustettua jäämään kotiin vanhempainvapaalle 6+6+6 mallilla, ja työnantajat tasaavat maksut, pieni lapsi saa molemmat vanhemmat: isän rooli vahvistuu ja äidille ei jää yksin vastuulle lasten kasvatus. Isät usein syrjäytetään lastenhoidosta, koska naisella on luonnollinen etuoikeus vauvaan pienestä pitäen. Kuitenkin isä pystyy hoitamaan puolivuotiasta vauvaa, iloitsemaan ja olemaan vapaalla vauvan kanssa yhtä lailla naisen kanssa. Kun isä kiintyy vauvaan ja saa kokopäiväaikaa olla pienen kanssa, myös hoitovapaalle jäämisessä taaperoisen kanssa on pienempi kynnys. Myös vanhempainvapaiden aikaa pitää pidentää siten, että perheelle on taloudellisesti mahdollista olla ensimmäisen vauvan elinvuoden aikana kotona ja tuetusti myös kodinhoidontuella senkin jälkeen. Se antaa perheelle enemmän valinnanvapautta ja nainen pääsee välillä mukaan työelämään, ja mies saa taukoa usein 40-vuotiselle työuralle. Samoin perheen väliset suhteet vahvistuvat, kun molemmat hoitavat kotitöistä osansa ja hoitavat lapsia. Sitoutuminen kodin ja perheen asioihin on nykyään yhteistä, ja vanhoista roolimalleista voidaan siirtyä tasa-arvoisempaan suuntaan. Miehelläkin on oikeus hoitaa lasta ja kotitöitä.
maanantai 31. tammikuuta 2011
Vihreiden työministeri Anni Sinnemäki oli Robert´s Cafessa keskiviikkona 26.1.2011 kertomassa, miten työnteosta saa kannattavaa ja miten Uutta Suomea rakennetaan. Eduskuntavaaliehdokkaista Kristiina Vanhala-Selin, Marko Suomi, Sami Hietanen ja Aleksi Mäntylä kertoivat Annille huolensa ja kehittämisehdotuksensa varhaisesta puuttumisesta, etsivästä nuorisotyöstä ja takuupaikasta, köyhyysloukuista ja sosiaaliturvan uudistamisista sekä kuntoutuksen kehittämisestä. Asiat koettiin yhteisiksi ja keskustelua syntyi lähinnä työnteon vastaanottamisen kannattavuudesta.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
