sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Aikuistoimija, kouluavustaja vai vain riittävät resurssit kouluille?

Jokainen kuunteleva aikuinen on tärkeä. 1990-luvulla kouluavustajien ja nyt kouluisäntien tulo kouluihin kertoo, että ryhmäkoot kouluissa kasvoivat ja riittävää tukea ei löytynyt. Niittyviidan Riitan, Hollolan sivistystoimenjohtajan, mukaan kyse kouluavustajien kohdalla oli,koulujen ryhmäkokoja kasvatettiin liikaa laman jälkimainingeissa ja riittävä tuki vietiin pois samalla, kun lapset olisivat sitä eniten tarvinneet. Nyt näyttäisi, että kouluisäntien tulo voisi samalla tavalla johtua siitä, että kuraattori- ja psykologiaikaa on liian vähän kouluissa´, ja lapset silti oireilevat eri tavoin.

Rimpelän mukaan tarvittaisiin koko ajan lisää resursseja peruspalveluihin ja perusterveydenhuoltoon sekä koulujen ryhmäkokoihin ja psykologiresursseihin. Kaikenlaiset projektit vain kasvattavat työmäärää ja valtion tasolla tietyillä määrärahoilla kuvitellaan lakaistavaksi ongelmat maton alle. Kun rahaa laitetaan vain häiriöiden hoitamiseen, raha valuu osin hukkaan. Hyvää on toki se, että jälkihoito ongelmille on hyvää ja hoitoa saa, mutta perusongelmat jää ratkaisematta, mutta itse peruspalveluihin tarvitaan rahaa eli kansallinen missio.

Asiaa voi lähestyä myös toisella tavoin: nuoret ja lapset oireilevat, kun lapset ja nuoret haluvat aikuisen kuuntelevan heitä. He voivat käyttäytyä huonosti tai "pelata" ja vedättää, kunnes heidät huomataan, vaikka he esittävät täysin päinvastaista. Näin yleensä varsinkin murkkujen kanssa. Silloinkin aikuinen kuuntelija on hyvä olla olemassa.

Psykologi- ja kuraattoripalvelujen riittävyys on tällä hetkellä suosituksia kouluille, eikä määriä kaikki koulut pysty noudattamaan. Lisäksi pätevää henkilökuntaa on vaikea löytää. Silloin voi olla parempi, että edes joku aikuistoimija, kuten sosionomi on mukana lasten arjessa kuuntelemassa. Vielä parempi olisi, jos koulujen ryhmäkoot olisivat riittäviä, vanhemmat olisivat kiinnostuneita lasten arjesta ja ammattihenkilökuntaa olisi kouluissa riittävästi.

torstai 25. helmikuuta 2010

Uusi kunta - uudet ongelmat?

Uusi kunta -kuntaäänestys järjestetään todennäköisesti elokuussa neuvoa-antavana. Siihen mennessä saattaa olla, että päättäjille, saati kuntalaisille, ei mitään selkeää faktaa lyödä pöytään, ainoastaan mielikuvia, joitain tuntoja yhteisistä kokouksista ja uhkakuvia. Kyse on todennäköisesti edelleen tahtotilasta.

Mitään porkkanoita ei liittyjille ole luvassa, kuten Kouvolan liitoksessa, koska Lahti ei ainakaan halua sitoa uuden kunnan valtuuston käsiä. Markkinoinnissa käytetään ainoastaan uhkakuvia: Soininvaaraa lainaten "jos Lahti heikkenee ja ei pärjää, Hollolakin kärsii". Kauniit sanat lähidemokratiasta karsii tarve olla lisäämättä yhtään ylimääräistä hallintotasoa.

Ikävä niin. Joko lähidemokratiatason lisääminen jonkinlaisella päätösvallalla ja rahasäkillä tai Kainuun mallin mukainen yhteisten palvelujen tuottava elin olisi saanut yksimielisen maakunnan hyväksynnän Paras-hankkeen edetessä, mutta Lahden näkövinkkelistä tämä on liian hallintorakenteen kasvattamista ja valtuuston käsien sitomista. Tämä voi myös johtaa siihen, että uuteen kuntaan ei hyvistä aikomuksista huolimatta liity ne, jotka siitä oikeasti hyötyisivät, ja sellaisetkin, jotka ovat aiemmin olleet myönteisiä, voivat pyörtää kantansa.

Hollolan tilanne on erikoinen. Hollolan pääpaino on hyvien palvelujen järjestäminen ja viihtyisän asuinympäristön tuottaminen asukkaille, jotka osittain käyvät Lahdessa tai lähikunnissa töissä. Pienet ja keskisuuret koulut ovat toistaiseksi säilyneet kylien tai taajamien vieressä, ja kuntalaisia on kuultu hyvin, oli he muuttajia tai asuneet pidempään Hollolassa. Meille Lahden vuoksi työpaikkaomavaraisuus ei ole niin tärkeä, vaikka yrittäjyyttä kyllä suositaan ja yritystontti kyllä aina järjestyy kysyjälle.

Uusi kunta ei tunnu aluksi suurelta peikolta, onhan Lahti imagoltaan parantunut sadantuhannen asukkaan kulttuuri- ja urheilukaupunki, vaikka työttömyys onkin 16,5% ja velkataakka tytäryhtiöissä kova. Kun siitä maalaa toisin päin uhkakuvia, niin se saattaa tarkoittaa pidempiä jonoja vanhustenhuollossa, homekoulujen remonttien odottelua pitkän aikaa Lahden mallin mukaisesti, rakennusohjelma-aikataulun hidastumista Hollolan investoinneissa, yhdistysavustusten katoamista ja palvelujen saatavuuden ja laadun heikkenemistä. Toisin päin ajateltuna Hollolan resurssit käytetään muun maakunnan hyväksi, kuten lääkärit, oppilashuolto- ja erikoisopettajat sekä muu henkilökunta. Lahti saa haluamansa maksajan yliopistolle, maakunnallisille kulttuuripalveluille ja urheiluhalleille, sekä kaavoitusmaata.

On aika erikoista, että valtio ei ole määrännyt vielä kuntia liittymään yhteen, koska kunnat ei kykene nykyisellä rahoituspohjalla järjestämään ihan kaikkia palveluja kuntalaisille velkaantumatta käyttämättä muita keinoja kuin verotulot ja valtionosuudet lakisääteisten palveluiden rahoituksen saamiseksi. Ainoa valtion antama velvoite on se, että maakunnallisesti on järjestettävä aiesopimukset, jossa yhdessä sovitaan alueiden maankäytöstä ja kehityssuunnista, maakunnan kehittämistarpeista eli EU:n ja valtion hankerahojen hakemisesta. Velvoite pitää huolen siitä, että kuntaliitoksesta huolimatta maakunnassa on vähintään yksi ylärakenne, maakunnan taso.

Kaiken kaikkiaan - mitä Hollola hyötyy: muutama hollolalainen pääsee polttamaan näppinsä yrittäessään puolustaa Lahdessa Hollolan puolen etuja. Näistäkin innokkaista ristiretkeläisistä päijäthämäläiset puolueosastot saattaa onnistua osan litistämään ja alistumaan kohtaloonsa.