Terveyden edistäminen kunnissa osataan. Nyt se aiotaan viedä soten mukana pois. Rajapintaan jää paljon hyviä käytäntöjä, joissa yhteistyökumppaneina on kolmas ja neljäs sektori, kunta ja sosiaali- ja terveyspiiri. Vihreillä kuntapäivillä syksyllä luennoiva tutkija sanoi, että äänestettiin tutkijaporukassa, pitääkö valtion kompensoida tai kustantaa osa hytestä eli hyvinvoinnin edisyämisestä. Tulos oli, että ei pidä, koska menestyvä kunta hoitaa hyten joka tapauksessa, koska arvostaa hyvinvoivia asukkaita. Kahtiajako kunnilla tulee siis olemaan jatkossa siinä, mikä kunta pystyy huolehtimaan kuntalaisten hyvinvoinnista, eikä jättäydy vain maakunnallisen soten ja kalliiden pahoinvointipalvelujen varaan. Olen eri mieltä: kyllä kaikkien kuntien yhteinen huoli on siitä, miten me ennaltaehkäisemme ongelmat matalan kynnyksen työllä: ei voi olla niin, että toisten kuntien jättäessä hyte hoitamatta se kaatuu koko maakunnan maksettavaksi. Kyllä kuntien tässä tulee olla tasa-arvoisessa asemassa. Hollola pitää huolen hyvinvoinnin edistämisestä: satsaa erityisopetukseen, aktivoi kolmatta sektoria,ylläpitää mestaa, suosii perheiden matalan kynnyksen palveluja sekä edistää terveyttä liikuntaryhmillä uimahallilla ja ylläpitää yhteistyökumppanien kanssa mestaa nuorille. Ruoan kotimaisuus ja terveellisyys ovat tärkeitä ja jokaiselle tulisi löytyä harrastus. Eri potilasjärjestöt tulisi ottaa mukaan paremmin kuntoutuksedn ja aktivointiin. Meillä on työllistämisessä eri polkuja ja aktivointikeinoja sekä Hollola-lisä. Paljon on vielä tehtävää, mutta Hollola haluaa auttaa myös hyvinvoinnissa ja terveydessä kuntalaisiaan. Siihen tulee satsata jatkossakin.

Olisiko aika kymmenen vuoden päästä kypsempi tuulivoimalle? Uusiutuva energia, muukin kuin maalämpö ja kalliolämpö sekä bioenergia, tekevät tuloaan. Olisi hienoa saada aurinkopaneleita kunnan kiinteistöjen katoille. Olisi myös hyvä saada imagoa nostettua tuulivoimalamyönteisemmällä asenteella niihin paikkoihin, joissa sitä voidaan kohtuullisin ympäristövaikutuksin rakentaa.
Kunnassa on kehittynyt järjetön pelko tuulivoimalle. Jo edellinen telan johtaja piti järjettömänä kunnan määräämää kahden kilometrin tuulivoimalarajaa asutuksesta. Jälkikäteen tämä oivallus, jota ajoin parinkymmenen muun valtuutetun kanssa, osoittautui oikeaksi. Se osoitettiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa muualla vääräksi perusteluksi, mutta meillä se jäi kumoamaan monta tuulipuistoaluetta niin maakuntakaavassa kuin strategisessa yleiskaavassa.
Perussuomalainen kansallinen väite liito-oravien keuhkoista ja ylipaineaalloista sekä muuttolinnuista on saanut paikalliset maanviljelijät ja metsänomistajat ilmiantamaan liito-oravareitistöjä ja tarkkailemaan reitistöjä. Hyvä niin. Ei niinkään tuulivoimalan ehkäisemisen vuoksi, vaan lajin säilymisen kannalta. Jotain hyvääkin tästä jupakasta on.
Innolla odotan, koska tuulivoimasta päästään oikeasti keskustelemaan oikeilla termeillä. Varmaan sitten kun puun ja öljyn hinta nousee pilviin.

Miksi jotkut haluavat, että rantatontti taajamassa on alle 10 metriä rannasta ja 20 senttiä järven pinnasta? Ei meidän rakennusmääräyksetkään salli edes uudisrakennussaunaa niin lähelle. Hämeenkoskella meinasi käydä niin, että rakennustontti Valkjärven kaavassa olisi päätynyt yhteissaunasta liki 200 neliön tontiksi. Lisäksi kunta olisi joutunut lunastamaan tien katualueeksi, vetämään kunnallistekniikan ja viemärin ja vedet ja pohtimaan hulevedet. Tonttikin oli osin tehty virkistysalueesta. Mutta siis, ei Hollolassa ihan kaikkeaa voi rakennusmaaksi hyväksyä.

Vetovoimatekijät. Kyllä niihin kuuluu myös kaunis luonto ja ulkoilureitistöt sekä pitkospuut. Joskus on mentävä tarpeeksi kauas, että osaa nauttia paikallisesti tärkeistä asioista ja puolustaa sitä lähivirkistysmetsää siinä lähikoulun vieressä, ettei tuhannelta lapselta viedä sitä opetus- ja suunnistusmaastoa pururadan vierestä vain siksi, että sinne saisi pari omakotitaloa lisää hyvältä paikalta läheltä koulua. Strateginen yleiskaava vie lähimetsät pois ja tiivistää asuinalueita. Vaikka sain osayleiskaavavelvoitteen tiivistettäville alueille sekä kaavamerkinnän, jossa pitää ottaa suunnittelussa lähivirkistysalueet Kartano-Kumpulan alueella huomioon, ei se silti ole sama kuin vanhan osayleiskaavan lupaus alueista.

Tänään taivaankannen päälle nousi revontulet, kohti Otavaa loimotti vihreät tulet. Vähän sitä ennen kävelin auringonlaskua ihailemaan kuusi kilometriä Särkitunturin laelle. Koira juoksi edelle ja perhe perässä. Ei maltettu jäädä kodalle tai laavulle kuin evästauolle. Oli jätetty lumikengät, joten kahlattiin loppumatka tunturissa tykkylumikäkkyräpuiden seassa. Hiljainen kiitos tästä kaikesta. Kuinka kaunis on kansallismaisema: näkyi Ylläs, Pallas, Levi, Keimiö ja Olos samalta paikalta. Tällaisia maisemia ja tunnelmia tarvitaan.

rakennusbuumissa oleva Hollola

Kun lasketaan kaikki budjettikirjan liikevaihtona eli vuosittaisina tuloina ja menoina, omistaminen ei kannata. Ei kannata kunnostaa vanhaa, eikä ostaa edes uutta. Omistamiseen liittyy riski: tila voi homehtua ja tai  kone mennä rikki.Siksi pitää liisata elinkaarimallilla kokonaisia kouluja tai liisata tietokone kolmeksi vuodeksi. Joku muu huoltaa ja kantaa riskin tuotteesta. Vanhaa latukonetta ei enää kannata huoltaa, vaan myydä se nettihuutokaupassa, ja ehkä ostaa uusi tai ostaa palveluna muualta. Vanha teknisen varikkokin on liian kallista säilytystilaa, jolloin sen voi purkaa ja rakentaa kerrostaloja, ja myydä tarpeettoman irtaimen nettihuutokaupassa. Ajatellaan vain kuukausi- ja vuosikustannuksia: kuinka edullista on tilata palvelu muualta, jolloin joku kantaa riskin.

ensimmäiset kiinteistöt, joista luovuttiin, oli leirikeskukset, kuten Manskivi ja Laitiala. Kunnan ei kannata ylläpitää huonokuntoisia rakennuksia, joita ei voi käyttää ilman parin miljoonan remontteja. Kun mietitään kaikki korjaustarpeet, saadaan 150.000 sprinklauksen jälkeen kaikki muut remonttikustannukset tulevaisuudesta. Mietittäessä käyttökustannuksia öljykattiloineen, vesihuoltoa, todellista käyttöastetta ja todellista tarvetta on parempi myydä ne 200.000 eurolla pois. Tämän minäkin ymmärsin, että leirikeskuksena voidaan käyttää kesäaikana tyhjillään olevia kouluja, kuten Paimelan koulua, jonne saa nuorisotoimen ja muiden tahojen leirejä kesäisin järjestettyä, jos vain nuoret itse tuo makuualustat, makuupussit ja leiriytyvät lattioilla, eikä kerrossängyissä.

Kun kunta on aloittanut omaisuuden arvioinnin, niin kiinteistöjä on rakennettu vauhdilla lisää. Purkamisen kustannukset ja alaskirjaukset ovat olleet arkipäivää: kerran remontoitu rakennus ei olekaan kestänyt, vaan sisäilmaongelmaiset rakennukset on jouduttu rakentamaan uudestaan. Uudet rakennukset ovat tarkoituksenmukaisia, ja hienoja, mutta ei se poista siivouksen kustannuksia eikä liian vähäistä siivouksen määrää eikä sitä, etteikö rakennuksissa olisi ongelmia. Samoin käyttökustannukset, energiankulutus ja ilmanvaihto pitää toimia paremmin.

 Pölyämättömät uudet pintamateriaalit olisivat olleet 20 -kertaa kalliimpia kuin nyt tilatut materiaalit, niitä on saatavilla, mutta niitä ei tilata. Rakennusvirheitä on ollut liiman ja maton yhteensopimattomuus, joka on vok-yhdisteinä aiheuttanut pahoinvointia. Vaikka korjaukset tilataan laattoina niin siitä huolimatta urakoitsijat suosivat näitä liima + matto-yhdistelmiä. Kummallisia rakentajia. Samoin urakoitsijat eivät tiedä, että ontelolaattaan ei voi laittaa märkää betonia ja sulkea reikää ilman kuivatusta, jolloin paikka pitää repiä auki ja kuivattaa uudelleen. Tätä kuivatusta on tehty kaikilla työmailla Hollolassa sen jälkeen kun Salpakankaan takuukorjausten yhteydessä ongelma havaittiin. Kuivatusta tarvitsisi varmaan 10 vuoden ajalla koko maassa samalla tekniikalla rakennetut sisätilat, koska tämä on ajan tyypillinen rakennusvirhe. Eikä taatusti ole ainoa. Toinen uusi juttu on yläpohjan ongelmat ja vuodot, joita ei rakennusmääräyksissä ole kirjattu, mutta ongelmia uusissa rakennuksissa silti on.

Kunta yrittää ulkoistaa rakentamisen riskejä elinkaarihankkeilla, mutta ei se poista kokonaan kunnan vastuita. Kun palkataan kalliit sisäilmatutkimukset, niin niissä löytyy yleensä kaikenlaista yllättävää: myös sellaista, joka on normaalin sisäilman piirissä ja normaalin rakentamisen piirissä.
Joskus mietityttää, että kenen vika on se, jos oppilas tuo koirankarvaa, hajusteita tai kävelee syksyllä homeenhajuisen metsän halki, ja tuo sen sisäilmaan. Kuinka tarkkaan meillä arvioidaan sisäilma? Tai kun homekoira on löytänyt pölyä, se todetaan huonon siivouksen aiheuttamaksi.

Paras uudistus, mitä tehtiin, oli ilmastoinnin pitäminen päällä jatkuvasti kiinteistöissä. Kun sisäilma myönnetään ongelmana ja siihen reagoidaan, kaikista paras tapa huoltaa on siivota hyvin ja tuulettaa.

Nämä rakennukset ovat syöneet paljon huomiota, mutta nyt pitäisi pohtia niiden käyttökustannuksia. Vihreä energiaremontti toisi koulujen katoille aurinkopaneelit, jotta ne voitaisiin ilmastoida ja käyttää sähköä "maksutta" myös kesällä ja ylijäämän voisi myydä. Hybridituotto saadaan yhdistämällä tähän maalämpö, joka pitää talon peruslämpimänä. Lämmön talteenotto ja matalaenergiaratkaisut ovat jo nykypäivää, mutta maakaasu-aurinkoenergia on laitettavissa jokaiseen kouluun esimerkiksi Hinku-hankkeen kautta.

Maaseudun energiantuotanto ja ruoantuotanto käännekohdassa

Fossiiliset polttoaineet kallistuu, ja maatalousyrittäjien tulot pienenee. Jo nyt yhden ruokakalorin tuottaminen vaatii 9 kaloria verran energiaa, josta yli 80 prosenttia on fossilisia. Työkoneet kuluttavat    22 prosenttia, lämmitys 28, heinän kuivaus 18 ja sähkö loput. Lisäksi lannoitteet kallistuu koko ajan. Miten korvata riippuvuus fossilista kalliista polttoaineista ja saada tuettua suomalaista ruokatuotantoa.

Vastaus on oma tai yhteinen energiantuotanto: biokaasu kelpaa työkoneisiin, paikallisiin öljykattiloihin, lämmitykseen. Samoin tuhkan rakeistaminen eli biojätteen hyödyntäminen lannoitteissa.

Isot energiayhtiöt ovat kaupungeissa osakeyhtiöitä. Niiden tavoitteena on tuottaa voittoa, joten ne eivät edistä paikallista energiantuotantoa kannattavuussyistä. Samoin lietteitä käytetään biokaasuksi, mutta sitä kuskataan pitkiä matkoja jäteverkostossa tai säiliöautolla kalliilla jätemaksulla, kun liete voitaisiin kaasuttaa biokaasuksi paikallisesti.  Nämä pienvoimalat pitäisi ottaa huomioon maakuntakaavassa. Myös syöttötariffit pitäisi muuttaa tuulisähkön osalta, koska tuulienergiaa on vaikea varastoida.

Perinteiset tavat maaseudulla tuottaa energiaa lähtee bioenergiasta, ja myös valtio on tukenut ns risupakettia, millä ostettiin aikanaan ydinvoima hyväksyttyä. Osuuskunnat hakkeen tuotannossa työllistävät, mutta hake ei sellaisenaan sovi sähköksi ja polttoaineeksi. Samon biodieselin tuottamisen hyötysuhde ei ole ollut niin hyvä, kun pelloilla voisi tuottaa myös ruokaa. Nyt pitäisi keksiä uusia energialähteitä, että maaseutu säilyy elävänä.

Ruoantuotantoa voi tehdä myös lähellä kuluttajaa. Kaupunkiviljely ja osuuskunnat pienruoantuotantoon ja nuorten työllistäminen ruoantuotantoon on nykyään muoti-ilmiö. Kotieläinten hoitoa käytetään sekä terapiana että elämyksinä kaupunkien perheille maatilamatkailuna sekä työllistävänä niille, joiden voi olla vaikea työllistyä. Suomalaisen ruoan brandi superfoodina kannattaisi erikoistuotteiden valmistamisena, pitkä valoisa kesä tuottaa ravinteikasta ruokaa.

 Silti ruoantuotannossa on pitkä matka, jotta siitä saataisiin luomua, lähituotantona tuotettuna ja myös uusiutuvalla energialla tuotettuna kohtuuhinnalla.

Nuorisotakuu

Lähteekö nuorisotakuu vasta ysin keväällä? Eikö syrjäytymisen ehkäisy vois lähteä aiemmin, nyt vain korjataan sitä, joka olisi ollut korjattavissa jo 10 vuotta aiemmin.
Onko syrjäytymisvaarassa ainoastaan peruskoulunsa päättävät, joita suositaan yhteishaussa?
Miksi Lahden Salpauksen aloituspaikkoja on vähennetty, vaikka alueella on ikäluokat suurempia? Pitääkö nuoren muuttaa 16-vuotiaana muualle opiskelemaan kuin lähialueelle, esim Heinolaan?

Nuorisotakuu ja mielenterveyskuntoutuksen ulottaminen jo16-vuotiaille on merkittävä saavutus. Nuorison etsiminen ja paikan järjestäminen työharjoitteluun, oppisopimukseen, työpajaan tai kymppiluokalle vaatii paljon kunnan, valtion, 3-sektorin ja yritysten välillä. Aika usein Te-keskukset eivät osaa neuvoa nuorille kaikkia vaihtoehtoja, ja työnantajat ja kunnat eivät hyödynnä työttömien nuorten tukeen tarkoitettuja tukimuotoja. Chanssi-korttiin käytettyjä rahoja jää valtiolta käyttämättä, ja toisaalta kunnat ja yritykset eivät osaa palkata palkkatuella olevia työttömiä töihin.

Oppisopimuksen tarjoaminen nuorelle on usein edullisempi tapa kuin työpaja, mutta se ei ole tehty nykyisellä mallilla 16-vuotiaalle, jossa nuoren pitäisi osata itsenäisesti sekä opiskella ja huolehtia työharjoittelua. Samoin yrityksiä, jotka sitoutuvat nuoren kouluttamiseen, on lama-aikana vähemmän. Siksi esim Vantaalla on siirrytty malliin, jossa oppisopimuksen tarjoaa kunta tai kunnan järjestämä työpaikka ja kunta järjestää nuorille myös jatkotyöpaikan, mikä on toteutunut 95 -prosenttisesti.

Kaikkia nuoria ei saavuteta, vaikka takuu on. Esimerkiksi Vantaalla 900 nuoresta peruskoulun jälkeen ilman paikkaa jääneestä saatiin työpajoihin, harjoitteluun ja 10-luokille sekä peruutuspaikoille 600 pudonnutta, mutta varsinkin maahanmuuttajataustaiset "katosivat" tilastoista. Haaste onkin, että miten edes etsivä nuorisotyö löytää kaikki pudokkaat, myös kotikuntaansa vaihtaneet tai muuttaneet tai esim perheen nuorempia lapsia hoitamaan jääneet nuoret. Voiko nuoren pakottaa ottamaan ei-mielekkään opiskelupaikan? Pitäisikö oppivelvollisuusikärajaa nostaa 18-vuoteen? Viisasten kiveä ei taida löytyä, koska nuoren omat toiveet ja realistiset mahdollisuudet tulisi kuulla, ja ohjata 10-luokalle, jos haluttu opiskelupaikka ei löydy. Silti nuorisotakuu on mahdollisuus, ja nuorille tulee löytää paikkka.

Icehearts eli joukkuelajit ennaltaehkäisevän lastensuojelun välineenä

Vihreillä kuntapäivillä Lahden Sibeliustalossa oli luento Icehearts-toiminnasta. Joukkue, oli se jääkiekkoa, sählyä tai jalkapalloa, kasvattaa, tukee ja auttaa syrjäytymisvaarassa olevia perheitä ja lapsia.
Jos 6-vuotias on syrjäytymisvaarassa, erityistä tukea tarvitseva tai maahanmuuttaja, jolla alkaa kasautua moniongelmaisuutta, pääsee mukaan 12-vuotiseen ohjelmaan, jossa pelataan joukkuelajeja, usean vuoden jälkeen löytää sitoutumisen, ja joukkuehengen ja luottamuksen aikuiseen. Siinä vamhemman tai vanhempien pitää sitoutua lapsen kuntoutukseen, koulun ja sosiaalityön ja joukkueen aikuiset tekevät työtä lapsen kasvun tukemiseksi ja toiminta alkaa leikeillä ja iltapäivätoimintana sekä koulun sisältä.

Tärkeintä on antaa lapselle viesti, että sinut hyväksytään. vaikka lapsi oikuttelisi, niin häntä ei jätetä,vaan annetaan tukea. Aikuinen pysyy samana 12-vuotta, eikä lapsi ole enää heittopussina. Myös vanhemmalle, usein yksinhuoltajalle, on tärkeää, että lapsi saa harrastuksen, esimerkiksi huippusuositun jääkiekon, kohtuullisin kustannuksin ja oppii sen kautta luottamaan toisiin. Ainoastaan leirimaksut ja välipalat iltapäivisin tulee lapsen vanhemmille kustannettaviksi, mikä maahamnmuuttajaperheille on usein tärkeää. Iceheartista tulee yksi suuri perhe, ja tulokset ovat kannustavia.

Rayn rahoitus valtakunnalliselle Ice-hearts järjestölle, ja vapaaehtoisten lahjoitukset esim jääkiekkovarusteiden hankintaan on osoitus siitä, että toiminta on tärkeää ennaltaehkäisevää toimintaa. Suuret kaupungit ovat ottaneet iceheartsin omakseen ja ensimmäiset tyttöporukat ovat lähteneet pkseudulla. Myös Lahdessa toimii ensimmäisen kerran.

Jäin pohtimaan, voisiko kokemuksia pienemmässä mittakaavassa hyödyntää Hollolan mittakaavassa. Aika usein pojilla on se, että jos ei motoriset ja sosiaaliset taidot anna mahdollisuuksia osallistua urheiluun, varsinkaan joukkueurheiluun, he myös jäävät osasta kaveriporukoista. Siksi koulujen iltapäivätoiminta, kerhot ja liikkuva koulu -hankkeet ovat tärkeitä. Urheiluseurat taas harvoin pystyvät tarjoamaan motoristen ja sosiaalisten taitojen harjoittelua, ja syrjäytymisriski siinä, että lapselle viestitään aikuisten taholta ja harrastusten vetäjiltä se, että sinä et kelpaa joukkoon ja sama malli jatkuu vapaa-ajalla.

Vanhusten oikeudet

Vanhuksia tulee kuulla. Jos mennään osin vanhanaikaiseen ajatteluun vain lakisääteisten palvelujen kautta, päädytään joskus vanhusten tahdon vastaisiin, kalliisiin palvelumuotoihin. Siksi tavoitteena on kotiasumisen tukeminen. Suurin osa vanhuksista haluaa asua kotona tai kodinomaisissa tiloissa. Vanhukselle tulisi tehdä palvelukartoitus ja kunnan tulisi vastata laadukkaasta hoidosta. Esimerkiksi toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen pitäisi kirjata toimintasuunnitelmaan, mikä lisää hyvinvointia.

 Samoin avio-ja aviopuolisoita ei saisi erottaa toisistaan, mutta subjektiivista oikeutta ei voida edes  toteuttaa. Hoitojärjestelyjen pysyvyys olisi ensisijainen, eli vanhusta ei saisi heitellä edes kilpailuttamisien seurauksena eri paikkoihin.

Eniten keskustelua on herättänyt pitkäaikaishoidettavat joko laitoksessa tai ne, joilla on monia tukimuotoja kotiin, heidän vastuutyöntekijä. JOs yksi siivoaa, toinen tuo ateriat ja kolmas antaa lääkkeet, jonkun pitää kantaa kokonaisvastuu vanhuksen hyvinvoinnista. Samoin pitäisi päästä eroon siitä, että elämä ei ole yhtä yötä sängyssä märissä vaipoissa, vaan olisi oikeus henkilökohtaiseen hygieniaan ja mielekkääseen elämään. Henkilöstömitoitukset tulee olla kunnallansekä laitos-että kotihoidossa.

 Kuntia kannustetaan muuttamaan vanhainkodit palveluasunnoiksi, mikä vähentää laitospaikkoja. Siksi Hollolassakin on muutettu vanhainkoti palveluasunnoiksi, ja uudet asunnot tehdään palveluasumiseen soveltuviksi.

Vanhuksistakin voi tehdä ilmoituksen, että vanhuksesta pitää pitää huolta. Esimerkiksi kotiuttamisen yhteydessä sairaalasta tehdään kotiutussuunnitelma.

vanhuspalvelulakia ei voi tehdä ilman että otetaan huomioon omaishoito.. kuntien tulee suunnitella omaishoito, ja osoitettava riittävät voimavarat sen toteuttamiseksi. Onneksi Hollolassa on kehitetty omaishoitoa ja järjestetty omaishoidettaville ja omaishoitajille palveluita esim Huilissa ja Oivan piirissä.

Ikääntyvien palvelut tulisi olla saavutettavissa ja hyvinvointia edistäviä palveluja tulisi edistää kunnassa, kolmannen sektorin ja yritysten välillä. kunnissa tulisi olla vanhusneuvostot.

Ihan ongelmaton uusi laki ei ole.
Kunnille jää harkintavalta, millaisia laskuja asiakkaille jää. Samoin ne vanhukset, joiden lapset tai omaishoitaja osaa vaatia palveluja, pääsee paremmin hoitojen piiriin. Samoin joillekin75-vuotiaille, joille palvelukartoitus tehdään, eivät yleensä myönnä, että toimintakyky olisi alentunut, tai se saattaa heiketä nopeasti, jolloin putoaa turvaverkosta.

 Samoin osa palveluista on määrärahasidonnaisia, eli ihan kaikki ei-kiireelliset tapaukset ei palvelua saa, jos rahaa ei ole.